Etelä-Karjala ja Venäjä virittelevät Hiitolanjoki-tutkimusta pitkän tauon jälkeen — Venäjän-puoleista Hiitolanjokea ei ole tutkittu vuosiin eikä Asta- ja Veera-myrskyjen tekosista ole tietoa

Kalatalouden asiantuntijat selvittävät syksyllä Hiitolanjoen tilaa. Suomalais-venäläisesti tutkitaan myös Rautjärven Helisevänjoen ja Joutsenon Suokumaanjoen Venäjän-puoleiset osuudet.

Kai Skyttä

Hiitolanjoen kalataloudellinen kunnostus on kärkipäässä Etelä-Karjalan liiton tekemättömien töiden listalla.
Hiitolanjoen kalataloudellinen kunnostus on kärkipäässä Etelä-Karjalan liiton tekemättömien töiden listalla.

Rautjärven Hiitolanjoen Venäjän-puoleinen osuus on ollut pitkään vailla tutkimusta. Joen nykytilan kartoitus alkaa uudelleen suomalais-venäläisenä yhteistyönä.

Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen kertoo, että Hiitolanjoki on tänä vuonna kärkipäässä rajavesiyhteistyön asialistalla. Syksyllä on tarkoitus selvittää joen Venäjän-puoleisen osuuden tilaa sekä lohikantaa.

— Organisaatiomuutosten takia tutkimuksessa oli vuosien tauko Venäjän puolella. Lohikannan tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa. Haemme lupaa sähkökalastukselle, jotta saamme tietoa poikastilanteesta.

Löytyykö jokivarresta Asta- ja Veera-myrskyjen jälkiä?

Venäjän puolen oloista ei Vaittisen mukaan ole saatu tietoa sitten vuoden 2008.

Asta-myrsky riehui rajan pinnassa heinäkuussa 2010 ja Veera-myrsky muutamaa päivää myöhemmin. On täysin arvailun varassa, miten myrskyt ovat kohdelleet jokivartta.

Venäjän-puoleisesta Syrjäkoskesta poistettiin kesällä 1997 massiivinen puurytö, joka esti vaelluskalojen nousun ylemmille koskille.

Yhtä pahoja puurytöjä on Vaittisen arvion mukaan tuskin muodostunut. Hän kävi torstaina Hiitolanjoella ja näki lohien hyppivän, joten väylä Laatokalta Suomeen on ainakin jollain tavalla auki.

Lohikalojen kulkuesteet vähenemään päin

Hiitolanjoen elvyttäminen jatkuu myös Suomen puolella. Voimalaitoksista keskimmäinen eli Lahnasenkoski puretaan lähivuosina.

Vaittinen kertoo, että Ritakoskelle ja Kangaskoskelle on oikeuden päätöksen mukaan rakennettava kalatiet kahden vuoden kuluessa. Kalateiden rakentamiseen kuuluu myös velvoite tarkkailla niiden toimivuutta.

Anssi Kemppinen

Lohikalojen kulkuesteet ovat Hiitolanjoen Suomen- ja Rautjärven-puoleisella osuudella vielä poistamatta. Arkistokuva Kangaskosken voimalasta vuodelta 2011.

Kalatie ei parhaimmillaankaan korvaa luonnontilaista koskea. Siksi huolellinen suunnittelu on tärkeää, jotta kalatiestä saadaan toimiva.

Helisevänjoen kuntoa ei tiedä kukaan

Joutsenon Suokumaanjoen ja Rautjärven Helisevänjoen Venäjän-puoleiset osuudet on määrä tutkia syksyllä suomalais-venäläisenä yhteistyönä.

Johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta kertoo, että jokien nykytilasta Venäjän puolella ei ole minkäänlaista tietoa.

Mika Strandén

Helisevänjokea Rautjärven aseman tienoilla.

Suokumaanjoessa elinvoimainen harjuskanta

Tietous Helisevänjoen kalakannasta on olematonta. Suokumaanjoen arvoa nostaa se, että siinä on elinvoimainen harjuskanta, myös sivujoissa.

Harjukset voivat Vähänäkin arvion mukaan olla alkuperäistä kantaa, mutta asia selvitetään dna-tutkimuksilla. Suokumaanjärvestä on yhteys Vuokseen.

Vaikkei harjuskanta olisi alkuperäistä, se on Vähänäkin mukaan joka tapauksessa arvokasta, koska se lisääntyy luontaisesti.

Ravustusta Enson vesillä

ELYn johdolla kunnostettiin kesäkuun alussa kutupaikkaa Vuoksessa Mellonlahdella. Vähänäkki kertoo, että heinäkuussa on tarkoitus tehdä koeravustusta valtakunnanrajan ja Svetogorskin (Enson) voimalaitoksen välillä.

Matti Vaittinen toivoo suomalais-venäläisen yhteistyön edistyvän niin pitkälle, että Svetogorskin ja Lesogorskin (Rouhiala) voimalaitosten yhteyteen saadaan kalatiet.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset