Imatran koululaiset kasasivat robotteja Vuoksenniskan koululla: Polina Tashinovan mielestä rakentaminen oli suhteellisen helppoa, Samu Lehikoinen ja Janne Lukkarinen pääsivät jo testaamaan itseohjelmoitua robottia tositoimissa - katso kuvat!
Robotit tulevat näkymään käytännön koulumaailmassa jatkossakin, arvioi opettaja Jari Palviainen.
Vuoksenniskan koulun liikuntasalissa opeteltiin keskiviikkona liikkumaan ja liikuttamaan, mutta ei aivan perinteisellä tapaa.
Imatralaiset ja pietarilaiset oppilaat nimittäin pyrkivät saamaan rakentamansa robotit tottelemaan liikekäskyjä ohjelmoinnin avulla.
Robotiikkatyöpaja oli osa Kaakkois-Suomen ja Venäjän yhteistä Nesttec-hanketta, jossa Imatran kaupunki on mukana. Imatralta siihen osallistui 4.-9. -luokkalaisia oppilaita kaikista kolmesta koulukeskuksesta.
Mansikkalan koulun yhdeksäsluokkalaisen Polina Tashinovan tuotos oli jo hyvällä mallilla. Ohjelmoinnissa kokenut Tashinova piti ensikosketusta robotiikkaan mielenkiintoisena.
— Robotin rakentaminen on ollut loppujen lopuksi aika simppeliä. Se näyttää vaikealta, mutta ohjeita seuraamalla sitä saa tehtyä hyvin.
Robotteja ohjelmoitiin seuraamaan komentoja, tässä tapauksessa tunnistamaan liikekäskyjä ja seuraamaan alustalle määrättyä reittiä.
Tashinovan mielestä robotit ovat hyvä mahdollisuus tulevaisuuteen. Hän uskoo niiden vievän entistä enemmän jalansijaa lähitulevaisuudessa.
— Ne voisivat auttaa ihmisiä, esimerkiksi vanhuksia, käytännön asioissa. Robotit voisivat työskennellä tutkimusasemilla tai vaarallisissa töissä. On hyvä, että ihmisen ei aina tarvitse tehdä sitä työtä.
— Mikähän tälle nyt tuli, ihmettelee Vuoksenniskan koulun Samu Lehikoinen.
Viidesluokkalaisten Samu Lehikoisen ja Janne Lukkarisen valmistunut robotti ei vielä saanut jutun jujusta kiinni, vaan jäi ensi yrittämällä surisemaan alustalle ihmeissään.
Lehikoisen mukaan legorobottia muistuttavan vempainen rakentaminen oli kivaa.
— Robotit voivat olla välillä hyviä apuvälineitäkin, Lukkarinen tietää.
Kosken koulun kahdeksasluokkalaiset Juho Vaaranmäki ja Jere Raijas pitivät rakentamisen yhteydessä tuumaustaukoa. Mitä heillä on tekeillä?
— Ei tiedetä vielä, mitä tästä tulee, Raijas naurahtaa.
Robotin rakentaminen oli heidän mukaansa osin haastavaa. Siinä pitää hahmottaa paljon, Vaaranmäki sanoo.
— Ne ovat aika paljon monimutkaisempia kuin legot. Niin paljon pieniä osasia, jotka pitää mennä juuri oikeaan paikkaan, Raijas lisää.
Kumpikin pitää robotteja hyödyllisinä, mutta hieman pelottavinakin. Vaaranmäen mukaan robotit ovat jänniä.
— Ne eivät väsy ikinä!
Robotit ovat yhä yleistyvämpi osa yhteiskuntaa. Se tulee näkymään käytännön koulumaailmassa jatkossakin, sanoo Vuoksenniskan koulun matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori Jari Palviainen.
Imatran kouluissa on viime vuosina toteutettu digiloikkauksia, ja digitaalisaation myötä Suomen opetussuunnitelmaan muovaillaan lisäyksiä ohjelmoinnista. Käytännössä sitä, mitä oppilaiden odotetaan tiettyinä ikävuosina osaavan, Palviainen selventää.
— Alakouluissa robotteihin tutustuttaisiin leikin varjolla. Yläkoulun puolella esimerkiksi ohjelmallista ongelmanratkaisua käydään läpi osana matematiikan opetusta luontevasti.
