Pintaa syvemmältä: Modernit opit kantavat superpesiksessä

Kai Skyttä

Iloinen sisäpeli on ollut IPV:n tavaramerkki superpesiksessä.
Iloinen sisäpeli on ollut IPV:n tavaramerkki superpesiksessä.

Superpesiksen 2000-luvun nousijaseurat ovat pakoilleet putoamispeikkoa pääsääntöisesti hyvin tuloksin. Pesäpallon miesten pääsarjassa on pelannut vuosina 2000—2017 yhteensä 19 sarjanousijaa. Niistä vain kolmelta sarjapaikan uusiminen ei ole onnistunut. Toisaalta nousijan paikka on hyvin usein ollut peränpitäjien joukossa, eikä yksikään seura tällä aikavälillä ole yltänyt viidettä sijaa korkeammalle.

Historian valossa näyttäisi erottuvan kolme selkeää pääkoulukuntaa, kun tarkastellaan sitä, millaisin taloudellisin opein ja pelaajapoliittisin linjauksin eri seurat ovat panostaneet ensimmäisiin pääsarjakausiinsa.

Organisaatiota rakennetaan alhaalta ylöspäin unohtamatta valmennuksen ja seuratyön merkitystä.

Järvenpää, Kankaanpää ja Oulu ovat esimerkkejä seuroista, jotka ovat tähdänneet nopeaan menestykseen tähtihankintojen siivittämänä. Tämän koulukunnan seuroille on yhteistä, että ne pärjäävät aluksi hyvin, mutta juuri koskaan kalliit investoinnit eivät maksa itseään takaisin pitkällä aikajänteellä.

Toisessa ääripäässä ovat hakuampujat, joiden valmiudet ja vetovoimatekijät eivät alkujaankaan ole olleet riittävällä pohjalla. Tällaiset joukkueet poistuvat sarjasta useimmiten nopeasti joko sarjajärjestelmän mahdollistaman putoamisen kautta tai vapaaehtoisesti. Myös Imatran edellinen pyrähdys superpesiksessä jäi näistä syistä ranskalaiseksi visiitiksi.

Kolmannen koulukunnan muodostavat sellaiset yhteisöt, joiden ajattelua myös nousuhuuman keskellä ohjaavat raaka talousrealismi ja urheilullisen omavaraisuuden tavoittelu. Organisaatiota rakennetaan alhaalta ylöspäin unohtamatta valmennuksen ja seuratyön merkitystä. Joukkuetta vahvistetaan hallitusti, mutta vain jos vahvistukselle määritetyt reunaehdot täyttyvät.

Muun muassa sellaiset suuret pesäpallotarinat kuin Sotkamon Jymy ja Vimpelin Veto ovat syntyneet näitä oppeja noudatellen.

Imatran Pallo-Veikkojen urheilutoimenjohtajaa Jani Valkeapäätä epäiltiin uhkapeluriksi, kun IPV marssitti superpesikseen monien mielestä ykköspesistasoisen joukkueen. Ongelmaksi nähtiin etenkin räpyläkestävyys, mutta IPV onkin ollut putoajaehdokkaista se, jonka ulkopeli on kehittynyt kauden aikana eniten. Kotiuttamisenkin uumoiltiin olevan liikaa yhden kortin varassa, mutta juuri iloinen sisäpeli on ollut IPV:n tavaramerkki.

Tällä hetkellä imatralaisjoukkue on sarjassa seitsemäntenä ja taistelee jopa paikasta ylempään jatkosarjaan. Se ei todista, että IPV:n materiaali olisi yhtään parempi kuin asiantuntijoiden papereissa, vaan lähinnä vahvistaa modernin valmennuksen ja pitkäkestoisen pelaajankehitystyön olevan kilpailuvaltteja myös pesäpallossa. Lajissa, jossa kolmannen koulukunnan opeilla olisi laajempaakin käyttöä.

Sarjanousijoiden menestys on vaihdellut 2000-luvulla

2000 Imatra, Loimaa

Kumpikaan nousija ei yltänyt pudotuspeleihin, mutta IPV vältti sentään karsinnan oltuaan kymmenes. Seuraavana sarjataulukossa ollut Loimaa karsi ja säilyi.

2002 Järvenpää, Kuopio

Järvenpää teki siirtomarkkinoilla useita täsmähankintoja, nimekkäimpinä Markus Meriläinen ja Simo Eerikäinen. Tuloksena oli debyyttikaudella seitsemäs sija, seuraavana vuonna hopeaa ja nopea katoaminen pesiskartalta. Kuopio säilyi karsien.

2003 Kouvola

Eero Pitkänen heilutti KPL:n viuhkaa jo 2003, kun kouvolalaiset jäivät sarjajumboksi. Karsintasarja oli poikkeuksellisen kova: tulevat menestysjoukkueet Nurmo, Joensuu ja Vimpeli rynnivät sisään ja KPL lähti hakemaan vauhtia ykköspesiksestä.

2004 Nurmo, Joensuu, Vimpeli

Nurmolla oli heti kovat piipussa: lukkariksi tuli Antti Tokkari ja pääkotiuttajaksi pestattiin Mikko Vainionpää. Tie nousi pystyyn vasta ylemmässä jatkosarjassa. Joensuu ja Vimpeli valitsivat maltillisemman linjan ja säilyivät karsimalla.

2005 Kouvola

Kymenlaaksolaisten kausi oli taas täynnä kasvukipuja, mutta karsinta ei tuottanut tällä kertaa nousijajoukkueelle suurta tuskaa.

2006 Imatra

IPV voitti runkosarjassa vain viisi ottelua. Karsinnassa tuli kolmas sija ja sarjapaikka, josta kuitenkin luovuttiin. Pudonnut KPL kiitti ja hiipi sisään kabinetin kautta.

2007 Jyväskylä, Seinäjoki

Jyväskylä aloitti kauden hyvin, mutta hyytyi keskikesällä. Runkosarjassa Kirin alapuolelle sijoittuneet Seinäjoki ja Oulu marssivat karsintasarjassa ohi, kun joukkuemäärää vähennettiin yhdellä.

2010 Jyväskylä, Ulvila

Tällä kaudella superpesiksessä olivat voimassa alemmat pudotuspelit. Jyväskylä kellisti Ulvilan ensimmäisellä kierroksella voitoin 3—0. Ulvilan surullinen kausi päättyi tipahtamiseen, kun Joensuu voitti karsinnan viimeisen vaiheen suoraan 3—0.

2011 Kankaanpää

Kankaanpää hankki peräti neljä pelaajaa konkurssiin menneen Oulun raunioilta. Sijoitus oli lopulta kuudes. Menestyksen hinta oli kuitenkin kova, ja Kankaanpää joutui pian säästökuurille.

2012 Alajärvi

Runkosarja oli Ankkureille tervanjuontia: viisi voittoa ja jumbosija. Kovat pelit karaisivat kuitenkin kokematonta joukkuetta, eikä Oulu päässyt karsinnoissa edes kunnolla iholle.

2016 Oulu, Kempele

Oulun seutu tuli muutaman vuoden korpivaelluksen jälkeen ryminällä pääsarjakartalle. Oulu satsasi joukkueeseen voimakkaasti, eikä viides sija ollut yllätys. Kempele näytti alkukaudella varmalta tippujalta, mutta säilyi sekin rimaa hipoen.

Joonas Tapaninen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.