Ihana, tärkeä, outo tai kiintoisa — Etelä-Karjalassa on tuhansia yhdistyksiä, ja nyt kolme yhdistysaktiivia kertoo, mistä palo harrastukseen syntyy

Aktiivisten jäsenien löytäminen on silti erilaisten yhdistysten yhteinen huoli. Järjestöaktiivit vanhenevat, ja yhdistysten täytyy keksiä uusia tapoja tavoittaa ihmisiä.

Marleena Liikkanen

Lappeenrantalainen Martti Lahikainen on partiolainen, kuten viiritkin todistavat.
Lappeenrantalainen Martti Lahikainen on partiolainen, kuten viiritkin todistavat.

Etelä-Karjalassa toimii tuhansia yhdistyksiä. Nimien perusteella Etelä-Karjalan yhdistykset ovat ihania, outoja ja tärkeitä. Imatralla toimii esimerkiksi Ajantappajat ry ja Lappeenrannassa Piimäkassi ry.

Patentti- ja rekisterihallitus poisti viime vuoden tammi-helmikuussa toimimattomat yhdistykset yhdistysrekisteristä. Tällöin rekisteristä poistettiin noin 35 000 epäaktiivista yhdistystä.

Yhdistysrekisteristä yhdistyksiä löytyy silti pelkästään Etelä-Karjalasta edelleen reilut 2 500 kappaletta. Etelä-Saimaa esittelee nyt kolme paikallista ihmistä, joille yhdistystoiminta on elämän suola.

Miekkailu markkinoi itse itsensä

Lappeenrantalainen Isto Sipilä löysi historiallisen miekkailun opiskellessaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Laji iski mieheen heti, ja hän lähti tutustumaan lajiin alkeiskurssille.

— Miekat ovat yksinkertaisesti hienoja, sanoo Sipilä.

Historiallista miekkailua on Lappeenrannassa harrastettu jo pidempään, mutta yhdistys perustettiin vuonna 2016. Sen tarkoituksena on mahdollistaa lajin harrastaminen Lappeenrannassa.

— Meillä on harjoitukset kahdesti viikossa, ja lisäksi järjestämme peruskursseja aloittelijoille.

Historiallinen miekkailu on fyysinen laji. Lappeenrannassa keskitytään lähinnä pitkänmiekan käyttöön. Se on myöhäiskeskiajalta peräisin oleva taisteluväline, joka painaa noin 1,5 kiloa.

— Käytämme synteettisiä miekkoja tai teräsmiekkoja.

Harjoituksissa hiotaan tekniikkaa ja tehdään vapaamiekkailua. Suojavarusteita ovat esimerkiksi topattu takki, miekkailumaski sekä kyynär- ja polvisuojat. Tärkeä osa harrastusta ovat myös vanhat lähdeaineistot. Historiallisia taistelutaitoja jälleenrakennetaan historiallisten oppaiden pohjalta.

— Taisteluoppaita on useita erilaisia. Me käytämme italialaisia lähteitä 1400-luvulta.

Lappeenrannan seurassa jäseniä on 20—30 henkeä. Suurin osa harrastajista on nuoria aikuisia, useimmiten miehiä. Suurin este toiminnan laajenemiseen on tietoisuuden puute.

— Moni sanoo, ettei ole ennen kuullutkaan lajista. Facebook on ollut meille hyvä tapa tavoittaa ihmisiä.

Sipilä kertoo, että laji markkinoi itse itsensä. Ongelmana on silti se, kuinka ihmiset saadaan sitoutettua lajin piiriin. Moni käy kokeilemassa, mutta ei jää pidemmäksi aikaa.

— Tämä on ongelma, mitä yritämme ratkaista. Tarkoitus on jatkuvasti kehittää harjoitusten laatua.

Partio tuo elämänlaatua

Kerran partiolainen, aina partiolainen. Martti Lahikainen liittyi Lauritsalan Siniveljiin 7-vuotiaana 54 vuotta sitten. Nyt hän johtaa Lauritsalan Partiotuki -yhdistystä.

Partiotuki perustettiin 60-luvun alussa siksi, että Lauritsalan Siniveljet ja Sinisiskot eivät vielä olleet rekisteröityneitä yhdistyksiä ja tarvittiin juridinen henkilö niiden asioita hoitamaan. Nyt sitä ei enää tarvittaisi, mutta tukiyhdistys toimii yhä.

Sääntöjensä mukaan tukiyhdistys valvoo, että toiminta on partiohengen mukaista. Käytännössä tärkein tehtävä on pitää yllä Kattelussaaressa olevaa leirikeskusta.

Lahikaiselle suhde partioon on enemmän kuin side. Se on elämänasenne.

— Koen lapsena ja nuorena saaneeni paljon hyvää partiotoiminnasta. Sen osuus ihmiseksi kasvamisessa on ollut niin merkittävä, että katson nyt sopivaksi kantaa vastuuta taustajoukoissa.

Toiminta vetää Lahikaisen mukaan edelleen hyvin nuoria. Liikkeen vahvuus ja heikkous — se, että käytetään vain vähän johdettavia vanhempia vertaisjohtajia — ei sekään ole haitannut Lauritsalassa.

— Monilla paikkakunnilla käy johtajakato, kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan. Meillä on aika paljon paikkakunnalla asuvia nuoria aikuisia, jotka ovat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Partiolla on Lahikaisen mukaan paljon annettavaa nuorille edelleen. Ideologia, johon kuuluu itsensä kehittäminen, toisen kunnioittaminen, vastuuntunto, ympäristön suojeleminen sekä ystävyys yli rajojen, ei ole vanhentunut.

Postimerkeissä säilyy historia

Lappeenrannan postimerkkikerho on sitä mitä lupaakin.

Vuonna 1930 perustetulla yhdistyksellä on tällä hetkellä noin 55 jäsentä. Jäsenkunta kohtaa kahdesti kuussa Upseerikerholla kerhoilloissa. Niissä käydään läpi uutuusmerkkejä ja alan kuulumisia, tietokilpaillaan ja järjestetään joskus huutokauppoja.

Kerhon puheenjohtaja Olli Rapi aloitti postimerkkeilyn jo juniorina 1960-luvulla. Opiskelu- ja ruuhkavuosina harrastus jäi, mutta jatkui jälleen 1980-luvulla.

Postimerkkeilyn merkitys Rapille on sama kuin harrastusten merkitys ylipäätään.

— Tähän kun uppoutuu, ei tarvitse muita asioita miettiä. Pääsee irti arjesta.

Marleena Liikkanen

 Lappeenrantalainen Olli Rapi toimii postimerkkikerhossa. Postimerkkeily on hänelle henkireikä.
 Lappeenrantalainen Olli Rapi toimii postimerkkikerhossa. Postimerkkeily on hänelle henkireikä.

Postimerkkejä voisi toki harrastaa itsekseenkin, mutta kerhossa saa tietoa, kanavia merkkien hankkimiseen sekä samanhenkistä seuraa.

Moni postimerkkeilijä on kiinnostunut historiasta. Merkkien kuvia, leimoja, värejä ja painotekniikoita tutkiessa oppii paljon. Merkkien kerääminen on historian tallentamista, Rapi sanoo.

— Monet keräävät myös lehtiä ja kortteja. Itselläni on tallessa Etelä-Saimaan ensimmäinen näytenumero.

Tekniikka on tuonut uusia välineitä merkkien tutkimiseen, mutta periaatteessa harrastus on pysynyt vuosikymmenet samana. Useimmat keräävät etupäässä suomalaisia merkkejä ja tavoittelevat erilaisilla kriteereillä täydellistä kokoelmaa.

Nuoria harrastus ei oikein vedä. Uudet tulijat ovat usein viidenkympin korvilla, ja kerholaisten keski-ikä on jo yli kuudenkymmenen.

Tulevaisuus kaksijakoinen

Vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus näyttää Suomessa vaihtelevalta.
— Ihmiset haluavat yhä tehdä vapaaehtoistoimintaa. Sitoutuminen siihen on vain löystynyt, sanoo Leo Stranius, vapaaehtoistoimijoiden edunvalvonnasta vastaavan Kansalaisareenan toiminnanjohtaja.

Yhdistysaktiivit ikääntyvät Suomessa. Se tarkoittaa, että moni yhdistys tulee kuihtumaan pois.
— Yhdistysten toimintaa pitäisi pystyä raikastamaan, ja pyytää uusia toimijoita mukaan. Muuten ihmiset löytävät muita tapoja käyttää vapaa-aikaansa.

Jäsenkadon tuska

Vaikeus löytää aktiivisia jäseniä yhdistyksiin on huomattu myös Etelä-Karjalassa.
— Aktiivisia toimijoita on vaikea löytää mukaan toimintaan. Yhdistysten toiminta on yhä laadukkaampaa, mutta se ei auta, kun kaikkialla muuallakin tarjonta on houkuttelevaa, sanoo Etelä-Karjalan yhdistykset ry:n varapuheenjohtaja Ritva Louhiranta.

Etelä-Karjalan yhdistykset on kattojärjestö, jonka tarkoituksena on toimia paikallisten yhdistysten etujärjestönä. Se perustettiin vuonna 2015, ja tavoitteena oli löytää mahdollisimman nopeasti yhteiset toimintatilat.

Sopivaa tilaa ei kuitenkaan ole vieläkään löytynyt.
— Sopivien tilojen puute sekä rahoituksen järjestäminen ovat isoja ongelmia. Lappeenrannassa Rakuunamäen sotilaskoti voisi olla yksi kiinnostava kohde, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Kuukka.

Merkityksen perässä

Elämä nyky-yhteiskunnassa on elämää merkitys-yhteiskunnassa. Työn tekemisen muutos antaa mahdollisuuksia myös kansalaistoiminnalle.
— Ihmiset odottavat, että työ tarjoaa merkityksellisyyden kokemuksia. Jos näin ei ole, merkitystä haetaan vapaaehtoistoiminnasta, sanoo Stranius.

Hän uskoo, että pienilläkin paikkakunnilla vapaaehtoistoiminta pitää pintansa pisimpään.
— Uskon, että työpaikat ja palvelut häviävät nopeammin kuin vapaaehtoistoiminta. Ne, jotka asuvat alueella, haluavat löytää paikallisesti merkityksen siihen, miksi he ovat missä ovat.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset