Ulla Manninen tietää, että mielenterveyskuntoutuksessa ei tarvitse keskittyä itse sairauteen: painonhallintaryhmässä on haettu endorfiineja jo 20 vuoden ajan — "Liikunta on parempaa kuin lääke", kertoo alusta asti mukana ollut Jaana Raijas

— Täällä ei korosteta sairautta vaan sitä, että meillä kaikilla on sama ongelma, Ulla Manninen sanoo.

Jasmin Ojalainen

Rauhassa perhekotia pitävä Ulla Manninen (keskellä) on vuosikymmenien saatossa rakentanut Imatralle vertaistukea tarjoavan yhteisön, joka kannustaa liikunnan pariin. Sen lisäksi painonhallinta on paljon muutakin, tietävät Jaana Raijas (vasemmalla) ja Anne Paavilainen.
Rauhassa perhekotia pitävä Ulla Manninen (keskellä) on vuosikymmenien saatossa rakentanut Imatralle vertaistukea tarjoavan yhteisön, joka kannustaa liikunnan pariin. Sen lisäksi painonhallinta on paljon muutakin, tietävät Jaana Raijas (vasemmalla) ja Anne Paavilainen.

Tuhat ja neljäkymmentäneljä kertaa. Mikäli mukaan laskettaisiin kaikki torstait kahden vuosikymmenen ajalta, noin useasti olisi Lappeentien varrella sijaitsevan Puutalon ovenkahvaan tartuttu, pohtii Ulla Manninen.

Eikä siitä varmaan montaa kertaa uuvu. Ja kun kahvaan tämän viikon torstaina tartuttiin jälleen, avautui ovi aivan erityiseen hetkeen: Mannisen vetämä Imatran mielenterveyskuntoutujien painonhallintaryhmä juhli 20-vuotista toimintaansa.

— Olen miettinyt, että mikä se on, joka minut joka viikko tänne tuo. Mielenterveyskuntoutujat vaan ovat niin ihania ihmisiä, ei siinä ole muuta. Pidin alun perinkin tärkeänä tasavertaisuutta kaikkien kesken. Täällä ei korosteta sairautta vaan sitä, että meillä kaikilla on sama ongelma, Manninen kertoo.

Liikunta on parempaa kuin lääke. Kun pitää itsensä kunnossa, voi henkisestikin paremmin. — Ryhmässä käyvä Jaana Raijas

Endorfiinit asialla

Painonhallintaa sekä vuosikymmenien yli kantavan toiminnan järjestämistä yhdistää pitkäjänteisyys. Manninen pohtii sen vaativuutta hetken, mutta ajatus kääntyy pian työtä siivittävään kutsumukseen. Psykiatrisena sairaanhoitajana työskentelevä Manninen liikuttuu siitä puhuessaan.

— Joku on sanonut, että heillä ei ole mitään muuta. Tämä on heidän tukensa.

Vaikka painonhallintaan keskittyvässä kuntoutustoiminnassa ei ensisijaisesti käsitellä mielenterveyttä, on liikunnallisuus suoraan yhteydessä henkiseen jaksamiseen.

— Puhumme paljon endorfiineista. Liikkumisesta haetaan hyvänolontunnetta ja sitä, että jaksetaan liikkua ja syödä terveellisesti. Tätä kautta se kulkee mielenterveyspuoleenkin.

Ei vain painonhallintaa, vaan asennoitumista

Kokoontumiskertaa kohti ryhmässä käy kolmesta yhdeksään henkilöä. Yksi päivä kuukaudesta käytetään yhdessä liikkumiseen, muuten ryhmä tarjoaa vertaistukea keskustelemalla.

— Tarkoitus on, että ryhmäläiset näkevät eri lajeja ja löytävät liikunnallisia harrastuksia. Yhdessä kun mennään, kynnys voi madaltua.

Ja juuri niin on tapahtunut pienen tauon jälkeen ryhmään palanneen ja sen mukana pian kaksi vuotta kulkeneen Anne Paavilaisen kohdalla. Hän kertoo hurahtaneensa ryhmän kautta vesijuoksuun, josta on tullut osa arkea useamman kerran viikossa.

— Kun kynnyksen on saanut ylitettyä, voi mennä hyvin itsekseenkin. Se on oikein meditatiivista, Paavilainen kuvailee.

Paavilainen korostaa toiminnan olevan ennen kaikkea yhteisön tukea, kokonaisvaltaista tietoisuutta ja elämänkatsomuksen harjaannuttamista.

— Tämä on asennetta terveemmistä elämäntavoista. Ei ajatella, että ollaan jollain kuurilla, vaan tämän kanssa eletään nousussa ja laskussa. Kyse on mielialasta, terveydestä, ruuasta, liikunnasta ja ihmisten kohtaamisesta. Kokonaisuus vaikuttaa kaikkeen, niin kuin elämässä yleisestikin. 

Vertaistuki vertaansa vailla

Siinä missä onnistumisista riemuitaan yhdessä, hioutuu yhteenkuuluvuus eniten niinä hetkinä, jolloin sitä kiperimmin tarvitaan. Paavilaisen mukaan ryhmä on opettanut hyväksymään vaikeudetkin osaksi elämää.

— Huonoistakin ajoista pääsee eteenpäin. Jos yksin ei jaksa, on vertaisia ja apua. Ja rohkeutta sanoa, että tarvitsen tsemppiä. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Pitää vain löytää se, mikä on itselle hyvä.

Ryhmä on kahdessakymmenessä vuodessa ehtinyt nähdä useita kasvoja. Osa on jäänyt vuosien varrelle, mutta osa on matkassa edelleen. Ryhmäläisenä alusta asti ollut Jaana Raijas kertoo toiminnan tarjoavan ennen kaikkea oman yhteisön, joka ei rajoitu pelkästään viikoittaisiin tapaamisiin.

— Teemme yhteisiä juttuja ryhmän ulkopuolellakin, jaamme kyytejä, käymme kuntosalilla ja uimassa. Tämän kautta sitä tuntee kuuluvansa.

Pitkään toiminnassa mukana olleena Raijas tunteekin liikunnan hyödyt omakohtaisesti.

— Liikunta on parempaa kuin lääke. Kun pitää itsensä kunnossa, voi henkisestikin paremmin.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset