Imatralaiset Inari ja Jari Tamski päättivät polkaista Helsingistä Imatralle yhdessä päivässä: Suurimmaksi viholliseksi matkalla osoittautui Suomen kesä

Sade ja kylmyys hyydyttivät kaksikon Lappeenrannan kohdalla, vaikka voimia olisi ollut vielä jäljellä. Viimeinen 40 kilometriä taittui taksilla. ”En ole ikinä ollut yhtä iloinen taksin nähdessäni”.

Anu Pakarinen

Kilometrejä kertyi lopulta 232. Muutama päivä urakan jälkeen jalat ovat vähän tönkkönä. Muita jälkiseuraamuksia ei tullut. — Paitsi että minulla on edelleen koko ajan nälkä, ja Jarilla on pari sormea tunnottomana, Inari Tamski kertoo. Imatralla Tamskit tunnetaan muun muassa Fysioniskan entisinä yrittäjinä.
Kilometrejä kertyi lopulta 232. Muutama päivä urakan jälkeen jalat ovat vähän tönkkönä. Muita jälkiseuraamuksia ei tullut. — Paitsi että minulla on edelleen koko ajan nälkä, ja Jarilla on pari sormea tunnottomana, Inari Tamski kertoo. Imatralla Tamskit tunnetaan muun muassa Fysioniskan entisinä yrittäjinä.

Imatralainen Inari Tamski, 37, yllätti aviomiehensä Jari Tamskin, 49, talvella kysäisemällä, että mitäpä kulta jos pyöräiltäisiin kevään tultua Helsingistä Imatralle. Niin, ja tietysti yhdessä päivässä.

Joo, lähdetään, kuului vastaus pienen ihmettelyn jälkeen. Päätös syntyi hetkessä, vaikkei pariskunnalla ollut kokemusta pitkien matkojen pyöräilystä, eikä sopivia polkupyöriäkään.

— Jari oli yllättävän helppo puhua mukaan, Inari Tamski nauraa.

Yllytyshullu on nainen itsekin. Idea 270 kilometrin pyöräilystä sai alkunsa, kun ystävä pohdiskeli ääneen moisen jotoksen onnistumista. Haaste oli heitetty, Inari Tamski kuvailee.

Maanantaina matkaan

Alun perin matkaan piti lähteä 4. toukokuuta. Päivämäärää siirrettiin kuitenkin lämpimämmän sään toivossa, ja ajankohdaksi lukittiin 8. heinäkuuta.

Tamskien kotialbumi

Valmiina lähtöön!
Valmiina lähtöön!

Tämän viikon maanantaina herätyskello soi Rajapatsaalla kello 04, ja Tamskit hyppäsivät uusine maastopyörineen aamun ensimmäiseen Helsingin junaan. Pääkaupunkiin saavuttiin vähän ennen kahdeksaa, ja matka kohti Imatraa saattoi alkaa.

Mukana oli vaihtovaatteet, evästä, juotavaa ja navigaattori, jonka avulla pariskunta luovi tiensä ulos Helsingistä.

Porvoossa oltiin yhdessä hujauksessa. Inari oli jo omilla ennätyslukemillaan. Koskaan ennen hän ei ollut yhtäjaksoisesti pyöräillyt näin pitkää matkaa, ja Jarikin vain kerran aiemmin— 20 vuotta sitten.

”Enää 120 kilometriä”

Matka taittui mahdollisuuksien mukaan pyöräteitä pitkin, mutta maantien laitakin tuli tutuksi.

Ensimmäinen hankala osuus alkoi Kuutostiellä Liljendalin alavilla peltoaukeilla, jossa tuuli ryöpytti ja hidasti matkantekoa. Kumpikin huomasi konkreettisesti peesipaikan edut. Edessä ajava sai raataa, mutta takana tuleva jarrutella.

Tamskien kotialbumi

Vielä on matkaa jäljellä.
Vielä on matkaa jäljellä.

— Tuuli oli kova. Se oli yllättävänkin rankka osuus, Inari Tamski ihmettelee.

Kumpikaan ei epäillyt kuitenkaan hetkeäkään, etteikö matkasta selvittäisi, vaikka he olivat pyöräilleet tätä ennen lähinnä vain spinning-salilla. He ovat hyvässä fyysisessä kunnossa, kiitos elinikäisen urheilun.

Ongelmat alkoivat Utin jälkeen

Matkaa tehtiin noin 20 km/h keskinopeudella. Uttiin asti päästiin ongelmitta, jossa pidettiin päivän toinen ruokatauko ja vaihdettiin kuivat vaatteet ylle.

— Kohta ollaan kotona, enää 120 kilometriä! Olimme ihan varmoja, että tää runtataan loppuun saakka, kuvailee Inari tuntojaan.

Iltaa kohden voimistunut sade ja kylmyys vaativat kuitenkin veronsa. Taivas aukeni 20 kilometriä ennen Lappeenrantaa, eikä vaihtovaatteita enää ollut. Kumpikin oli läpimärkä ja niin kylmissään, että tunto oli jo kadonnut jalkapohjista ja sormista. Parempi keskeyttää, ennen kuin tulee haavereita, he tuumasivat, ja päättivät hypätä Lappeenrannassa taksiin.

— En ole varmaan ikinä ollut yhtä iloinen taksin nähdessäni, Jari Tamski nauraa.

Tamskien kotialbumi

Navigaattori ohjasi välillä yllättävillekin reiteille.
Navigaattori ohjasi välillä yllättävillekin reiteille.

Kotiin he pääsivät kello 01 aikaan yöllä.

Muutamaa päivää myöhemmin jalat ovat vielä vähän tönkkönä, mutta saldo ehdottomasti plussan puolella. Tuli nähtyä monta kivaa paikkaa, joissa tuskin muuten tulisi poikettua, he summaavat.

— Esimerkiksi Kouvolan keskusta oli mainettaan parempi.

”Iso yhteinen asia”

Esimerkillään Tamskit haluavat viestittää, ettei mikään ole mahdotonta. ”Parisuhdepyöräilyllään” he kannustavat muitakin pariskuntia lähtemään liikkeelle yhdessä. Vaikka vain kävelylle. Silloin on pakostikin läsnä toiselle.

— Parin tunnin kävelyn aikana ehtii kummasti parantaa maailmaa, Inari Tamski kertoo omasta kokemuksesta.

Tamskien kotialbumi

24859689.jpg

Tamskit alkoivat seurustella 2000-luvun alkupuolella, jolloin he asuivat eri kaupungeissa. Viikonloppuna tehtiin aina pitkä, yhteinen kävelylenkki. Sittemmin laji on vaihtunut.

Nykyisin heidän yhteinen juttunsa on juoksu. Pariskunta on juossut lukuisia puolimaratoneja ja useita maratonejakin, ja arvostaa suuresti yhteistä harrastustaan. On kiva treenata yhdessä, ja samalla näytetään jälkikasvullekin esimerkkiä.

— Olemme huomanneet, että hyvinvointi tulee liikunnasta. Tämä on iso yhteinen asia, Tamskit toteavat.

Juttua muokattiin korjaamalla kello 12.56 väliotsikossa ollut päivämäärävirhe.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset