Tablettien tulo mullisti koulutyöskentelyn Vuoksenniskan koulussa — "Ei ole ihan niin, että atk-taidot olisi saatu syntymälahjana"

Imatran koulujen kolmiloikka digimaailmaan on kirvoittanut osin kärkkäitäkin kommentteja. Vuoksenniskan koululla useimmat oppilaat tervehtivät muutosta ilolla, vaikka pätkivät yhteydet ja laiteviat ovat tuoneet yllättäviä haasteita päivittäiseen oppimiseen.

Joonas Tapaninen

Opettaja Juho Jumisko antoi Daria Virkuselle (vas.), Sofia Reinekoskelle, Jonna Suikkaselle ja Jasmine Vaittiselle palautetta yhteiskuntaopin tunnilla tehdystä valkotauluanimaatiosta.
Opettaja Juho Jumisko antoi Daria Virkuselle (vas.), Sofia Reinekoskelle, Jonna Suikkaselle ja Jasmine Vaittiselle palautetta yhteiskuntaopin tunnilla tehdystä valkotauluanimaatiosta.

Vuoksenniskan koulun kutosluokkalainen Juhani Halko on kanniskellut syyslukukauden alusta saakka mukanaan kiiltelevää hopeanuolta.

Oppikirjat, vihkot ja penaalit kurkistavat yhä koululaukusta, mutta avautuvat tunneilla entistä harvemmin.

Vuoksenniskan ja koko Imatran yläkoululaiset saivat henkilökohtaiset tablet-tietokoneet syyslukukauden 2016 alussa. Alakoulun 4.—6. luokat seurasivat perässä tänä syksynä.

— Onhan tämä muutos ollut ihan jees. Esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen on nyt helpompaa, kun käsialalla ei ole enää niin väliä, Halko sanoo.

Aamu aloitetaan fysiikan kotitehtävien tarkastuksella. Luokanopettaja Teija Immonen heijastaa dokumenttikameralla oikeat vastaukset valkotaululle samalla, kun Halko ja muut oppilaat tallentavat korjaukset muistikirjasovelluksella.

Jokaisella oppilaalla on omille tiedostoilleen kansio, jonka näkevät vain oppilas ja opettaja. Sen lisäksi on yhteinen kansio, johon kaikki voivat tehdä muistiinpanoja. Kolmanteen kansioon opettaja tuo läksyt, kokeet, lukujärjestyksen ja kertausmonisteet.

— Olen ollut atk-alalla melkein koko aikuisikäni, joten siirtyminen digiaikaan tuntuu minusta hyvin kodikkaalta, Immonen kertoo.

Immonen toivoo, että käsin kirjoittamisen taito säilyy, vaikka oppimistapojen fundamentaalinen muutos ajaa kynää ja pyyhekumia yhä ahtaammalle. Sellaisiakin oppilaita tosin yhä löytyy, jotka haluavat tehdä muistiinpanot vihkoon.

— Toisaalta lapsen ajatukset tulevat paremmin koneella kirjoitetun tekstin läpi, kun ne eivät piiloudu huonon käsialan taakse.

Puhe diginatiiveista ärsyttää

Koulujen siirtymisestä digiaikaan on Imatrallakin esitetty ja kuultu monenlaisia näkemyksiä. Muutoshaluiset näkevät digikoulun tulevaisuuden pelastajana, vastatoimena hiipuville Pisa-tuloksille.

Teknologian omaksumisen nähdään myös tukevan vallalla olevaa oppimiskäsitystä, jonka pohjana ovat poikkitieteellinen ajattelu sekä oppijan oma motivaatio ja tarpeet.

Toisaalta oppimismetodien tehokkuus on kyseenalaistettu ja puhe diginatiiveista on herättänyt ärtymystä, jopa raivoa. Vuoksenniskan koulun opettajatkin käyttäisivät mieluummin jotain toista termiä.

— Ei ole ihan niin, että atk-taidot olisi saatu syntymälahjana. Taso vaihtelee aika paljon. Esimerkiksi tekstinkäsittely tuottaa joillain oppilailla yllättävän paljon haasteita, sanoo biologian lehtori Päivi Hirvonen.

Joonas Tapaninen

Juhani Halko teki muistiinpanoja OneNote-ohjelmalla fysiikan tunnilla.
Juhani Halko teki muistiinpanoja OneNote-ohjelmalla fysiikan tunnilla.

Sofia Reinekoski, Jonna Suikkanen, Jasmine Vaittinen ja Daria Virkunen istuvat ulkotakit päällä koulun aulassa. He editoivat Windowsin elokuvatyökalulla valkotauluvideota, jonka aiheena on rahan tehtävät.

Yksikään heistä ei muista kuulleensa diginatiiveista, mutta Reinekoski ja Virkunen tunnistavat määritelmästä piirteitä itsestään. Erityisen kiintyneitä he ovat matkapuhelimiinsa.

— Jos puhelin ei toimi hetkeen, olen tosi kiukkuinen. Viime aikoina olen yrittänyt lukea kirjoja, kun äitikin sanoi, että sillä tavalla saisin aikaisemmin unta, Reinekoski sanoo.

Tietokoneita ei pääse karkuun

Reinekoski sanoo oppivansa parhaiten ryhmässä työskentelemällä. Hän kokee uuden oppimistavan mieluisana ja kaipaa kirjoja vain, kun tehtävä vaatii yksin suorittamista, jolloin pää alkaa helposti hakata tyhjää ideoista.

Vaittinen on elektroniikan käyttäjänä janan toisessa ääripäässä. Hän lukee paljon ja keräilee tietokirjoja  ja fantasiaa. Koulumaailmassa tietokoneita ei pääse enää pakoon, vaikka haluaisi.

Tytöt sanovat, että yhteiskuntaopin tunneilla kirjoihin ei tänä syksynä ole juuri koskettu. Uusiin sovelluksiin perehtymistä on ollut paljon. Välillä tietotekniikkaongelmat ovat käyneet hermoon.

— Meidän pitäisi opetella ainetta, eikä sitä miten käytetään konetta. Nyt on ehkä keskitytty enemmän siihen jälkimmäiseen, Vaittinen miettii.

Kasiluokkalaiset ahertavat maantiedon tunnilla Powerpoint-esitystä, jossa peilataan Euroopan syntymistä ja luodataan tulevaa. Sisu Mikkilä on kuvittanut yhden esitysdian robotilla symboloimaan sähköistymistä.

Joonas Tapaninen

Kasiluokkalaiset Venla Rutanen ja Ella Sund tekivät Powerpoint-esitelmää Euroopan historiasta maantiedon tunnilla. Kuvituksen esitykseen Sund haki internetistä.
Kasiluokkalaiset Venla Rutanen ja Ella Sund tekivät Powerpoint-esitelmää Euroopan historiasta maantiedon tunnilla. Kuvituksen esitykseen Sund haki internetistä.

Oppimisen sähköistyminen ei ole Suomessa uusi asia, sillä tietotekniikkaa on opetettu valinnaisaineena jo 1980-luvulla. 1990-luvulta lähtien tietotekniikkaa on integroitu määrätietoisesti osaksi muuta opetusta.

Siitä huolimatta opettajien haasteet ovat osittain samat vanhat kuin oppilassukupolvia taaksepäin. Vaikka yhä useampi lapsi on varttunut tietokoneiden ympäröimänä, monen kokemukset rajoittuvat videopeleihin.

Kasiluokkalainen Ella Sund ei ollut juuri tekemisissä tietokoneiden kanssa, ennen kuin sai oman tabletin.

— En tiennyt edes mikä Powerpoint on. Kyllä siinä koko viime syksy meni opetteluun, hän kertoo.

Pienistä palikoista suuriin kokonaisuuksiin

Jos on oppilaiden koulutyö mullistunut, opettajan työ ja rooli luokkahuoneessa on muuttunut sen mukana. On ravattu koulutuksissa päivittämässä osaamista, yritetty löytää kompromisseja uuden ja vanhan pedagogiikan välillä.

Kaikkea vanhaakaan ei kannata heittää pois, muistuttaa Päivi Hirvonen.

— On pidettävä huoli, että nekin jotka eivät pysty itsenäisesti niin hyvin tietoa hankkimaan ja työstämään, saavat ainakin opettajan puheesta jotain irti. Oma periaatteeni on, että yksi tunti viikossa on opettajajohtoista ja loput käytetään tehtävien tekemiseen ja tabletilla olemiseen.

Tablettien käytön taustalla on isoja yhteiskunnallisia tavoitteita. Virallisissa puheissa vilisevät sellaiset sanat kuin oppijalähtöisyys, ilmiöoppiminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet.

Joonas Tapaninen

Teija Immosen mielestä opettajan työ on muuttunut selkeämmäksi digiloikan myötä.
Teija Immosen mielestä opettajan työ on muuttunut selkeämmäksi digiloikan myötä.

Opettajan työn kannalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksittäisten oppituntien suunnittelusta on siirrytty miekkailemaan isompien opintojaksojen sisällön kanssa.

— Tehdään isompi palikka kerrallaan valmiiksi. Se on selkeyttänyt työskentelyä, Teija Immonen sanoo.

Pätkivät yhteydet murheena

Digitalisaatio ei ole edennyt Imatran kouluissa ilman kangertelua. 4.—6. luokkien oppilaille hankittujen tietokoneiden käyttöönotossa on ollut vaikeuksia etenkin pätkivien yhteyksien takia.

Koneiden runsas huoltotarve myös aiheutti sen, että koneet loppuivat kesken.

— Välillä netti ei ole toiminut niin kuin pitäisi, mutta pahempia vikoja en ole huomannut, Sisu Mikkilä toteaa.

Jasmine Vaittinen on kokenut myös sen, että koulupäivä on laitevian takia keskeytynyt pitkäksi aikaa.

— Olin ollut viikon ulkomailla. Kun tulin takaisin kouluun, minulla ei toiminut verkko lainkaan, enkä päässyt kahteen tuntiin tekemään mitään, koska kaikki pitää tehdä koneelle.

Imatran koululaiset vastasivat toissa viikolla Wilman kautta kyselyyn, jolla kartoitettiin oppilaiden näkemyksiä laitteiden määrästä ja toimivuudesta. Lisäksi kysyttiin verkon toimivuutta.

Välillä netti ei ole toiminut niin kuin pitäisi, mutta pahempia vikoja en ole huomannut.

Kyselyyn vastanneista 796 oppilaasta laite puuttui kokonaan kymmeneltä. 96,2 prosenttia vastanneista totesi laitteen toimivan hyvin. Verkon toiminnan osalta 49,5 prosenttia oli sitä mieltä, että verkko toimii hyvin. Vapaan palautteen osalta kommentit olivat lähes kauttaaltaan positiivisia.

Muutamien oppiaineiden tunneilla koneita saa sentään lepuuttaa ihan luvan kanssa. Musiikin lehtori Perttu Härkönen viittoilee oppilaita sisään luokkahuoneeseen välituntikellojen kilkatellessa.

Koneet ovat nykyisin niin kiinteä osa musiikkimaailmaa- ja bisnestä, ettei näiden kahden erottaminen toisistaan olisi mahdollista.

Härkönen sanoo, että oppilaat käyttävät musiikin tekemiseen tarkoitettuja tietokonesovelluksia apuna musiikkiprojekteissaan sekä itsenäisissä että ryhmätöissä.

— Luokassa on yksi pöytäkone, mutta opettamisessani luotan perinteisiin metodeihin, soittamiseen ja laulamiseen, Härkönen kertoo.

Pinta voi hämätä

Koulujen digiloikka on edennyt Suomen kaupungeissa ja kunnissa eri tahtiin. Koulutuksellisen tasa-arvon peruskysymys on edelleen ajankohtainen, vaikka etenkin digilaitteiden saatavuus kouluilla on parantunut.

Joonas Tapaninen

Kutosluokkalaiset Martha Hyrkäs, Santeri Tahkokallio ja Erin Pellinen tekivät muistiinpanoja tietokoneella, mutta oppikirjat pysyivät auki tiedonhakua varten.
Kutosluokkalaiset Martha Hyrkäs, Santeri Tahkokallio ja Erin Pellinen tekivät muistiinpanoja tietokoneella, mutta oppikirjat pysyivät auki tiedonhakua varten.

Oppilaiden työskentely uusilla laitteilla voi näyttää virtaviivaiselta ja nopealta, mutta pinta voi myös hämätä. Kasvatustieteen apulaisprofessori Kalle Juuti Helsingin yliopistosta sanoo, että moni kouluissa satunnaisesti vieraileva vertailee nykyajan työskentelytapoja ensisijaisesti omaan koulumuistoonsa.

— Silloin nähdään vain, että onpa täällä hienot laitteet. Että me vain kynällä kopioitiin, mitä opettaja kirjoitti liitutaululle. Sen sijaan pitäisi pystyä näkemään, mitkä toiminnan tavoitteet ovat.

Tabletit ja älylaitteet ovat nykyisin tuttu näky jopa kuvataiteen ja liikunnan tunneilla. Juutin mukaan ei voida kategorisesti sanoa, missä tilanteissa pitäisi luottaa perinteisiin metodeihin.

— Esimerkiksi musiikkitunneilla tabletit mahdollistavat uudenlaisen oppimissisällön kuin mihin perinteisillä välineillä on totuttu. Ja kyllä kaunokirjoitukseenkin voisi löytyä jokin applikaatio, joka ohjaa ja antaa palautetta.

Läsnäoloa laitteiden avulla

Juuti uskoo, että muun muassa teknologian kehittymisen ja oppimisprosessien hioutumisen myötä oppilaiden mahdollisuudet opiskella luokkahuoneen ulkopuolella laajenevat. Läsnäolon tunne rakentuu tulevaisuudessa verkon välitteisten laitteiden kautta.

— Oppilaat voivat lähteä biologian tunnilla vaikka maastoon tunnistamaan sieniä. He lähettävät kuvan sienestä Whatsapp-ryhmään opettajalleen, joka pystyy vertaamaan sientä ja antamaan palautetta. Näin oppilaat ovat yhtä aikaa maastossa ja opettajan ohjauksessa.

Juuti pitää pelottavana ajatusta, että teknologian tuonti kouluihin johtaisi siihen, että oppilaat istuvat luurit korvilla riveittäin tuijottaen ruutua ja toistaen ohjelman antamia tehtäviä.

— En usko siihen, että digitaalisella teknologialla voidaan parantaa koulun tuottavuutta niin, että kouluissa olisi pienempi määrä opettajia ja isompi määrä oppilaita.

Luetuimmat

Kommentoidut