Kummakivi ei päässyt mukaan kivikkoselvitykseen — Etelä-Karjalasta löytyy neljä Suomen lähes 500:sta arvokkaasta kivikosta

GTK/Tapio Kananoja

Haukkavuoren kivikko Ruokolahdella on syntynyt kallion lounaisjyrkänteelle rakoilun ja pakkasrapautumisen irrotettua suuria lohkareita vuoresta. Osa lohkareiden irtoamiskohdista näkyy edelleen jyrkänteessä.
Haukkavuoren kivikko Ruokolahdella on syntynyt kallion lounaisjyrkänteelle rakoilun ja pakkasrapautumisen irrotettua suuria lohkareita vuoresta. Osa lohkareiden irtoamiskohdista näkyy edelleen jyrkänteessä.

Etelä-Karjalasta löytyy neljä geologisesti merkittävää kivikkoa.

Ne ovat jyrkänteen kupeeseen muodostunut kolmiomainen talus Haukkavuori Rautjärvellä, siirtolohkare Heiluvakivi Lemillä, uhkurakka Patalahden kivikko Imatralla ja rantakivikko Ristinotkonmäki Taipalsaarella.

Merkittävät muodostelmat on listattu kahteen osaan jaettuun Valtakunnallisesti arvokkaat kivikot -julkaisuun, joka julkaistiin maaliskuun lopussa.

Julkaisun Ympäristöministeriön tuella tehneet Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Suomen ympäristökeskus (Syke) kartoittivat kolmen tutkijan voimin Suomen arvokkaat kivimuodostumat kesien 2012—2015 aikana.

Etelä-Karjalassa ja Etelä-Suomessa kivikkoselvitystä teki espoolainen tutkija Tapio Kananoja. Hän kävi karttatarkastelun perusteella maakunnassa noin kymmenessä kohteessa.

— Tarkastettavista kivikoista sekä taluskivikoita että uhkurakkoja oli muutamia. Taluskivikko on kalliojyrkänteen juurelle rapautumisen jyrkänteestä irronneesta materiaalista kerrostunut kivikko. Uhkurakat ovat puolestaan muodostumia, jotka ovat syntyneet roudan tuloksena maastoon kosteaan painanteeseen, kuten suon reunaan, Kananoja sanoo.

Selvityksen kivikot pisteytettiin geologisten, biologisten ja maisemallisten tekijöiden perusteella siten, että valtakunnallisesti erittäin arvokkaat kohteet sijoitettiin ylimpään arvoluokkaan 1 ja valtakunnallisesti melko arvokkaat alimpaan arvoluokkaan 4.

Etelä-Karjalan neljä kivikkoa kuuluvat kaikki valtakunnallisesti melko arvokkaiden kivikkojen luokkaan 4.

Suomessa on valtakunnallisesti erittäin arvokkaita kivikoita 12 kappaletta, valtakunnallisesti hyvin arvokkaita 45, valtakunnallisesti arvokkaita 144 ja valtakunnallisesti melko arvokkaita 271 kappaletta.

Yhteensä Suomesta löytyy selvityksen perusteella 472 arvokasta kivimuodostelmaa, joiden yhteen laskettu pinta-ala on 3 687 hehtaaria. Merkittävimmät kivikot sijaitsevat Lapissa, jossa olosuhteet valtavien kivikkojen muodostumiseen ovat paremmat.

— Rautjärven Haukkavuoren talus on suht näyttävä, mutta siinäkin näyttävyys johtuu enemmän rannasta kohoavasta jyrkänteestä kuin itse kivikosta, Kananoja sanoo.

GTK/Tapio Kananoja

Taipalsaaren Pakkalassa sijaitseva pirunpelto eli muinaisranta on syntynyt Baltian jääjärveen. Rantapinta kiertää painanteessa olevaa kivikkoa joka puolelta.

Eteläkarjalaisittain selvityksestä pistää silmään esimerkiksi Ruokolahden suuren siirtolohkareen, Kummakiven, puuttuminen merkittävien kivikkojenlistalta. Silti siirtolohkareita on selvityksessä listattu joitakin, ja mukana on muun muassa Kummakiveä pienempi siirtolohkare Heiluvakivi Lemiltä.

— Yksittäisiä siirtolohkareita ei inventoitu systemaattisesti, vaan niitä otettiin mukaan matkan varrelta. Siksi osa siirtolohkareista puuttuu luettelosta, Kananoja sanoo. Hän ei ole nähnyt Kummakiveä luonnossa.

Vastoin Kananojan toiveita selvityksessä ei noteerattu myöskään muinaisrantakivikoita eli pirunpeltoja, koska ne on luetteloitu valtakunnallisessa tuuli- ja rantakerrostumien inventoinnissa vuonna 2013.

Joitakin erikoisempia muinaisrantoja selvityksestä kuitenkin löytyy, kuten Taipalsaaren Ristinotkonmäen kivikko.

— Se on suht edustava rantakivikon ja virtaavan veden kasaaman kivikon yhdistelmä.

Ylivoimaisesti suurin osa Suomen näyttävimmistä kivikoista sijaitsee Pohjois-Suomessa.

Etelä-Suomessa kivikoita on melko runsaasti Perämereltä Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen kautta Savoon kulkevalla vyöhykkeellä sekä paikoin Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Kivikot sijaitsevat hyvin vaihtelevissa ympäristöissä merenpinnan tasolta aina korkeimpien tuntureiden lakiosiin asti.

Kivikkojen arvoa selvitettiin, koska Suomen erityyppisistä kivikkomuodostumista haluttiin saada kattava kuva ja tuottaa niistä yhtenäinen ympäristöperusteinen luokitusaineisto.

Selvityksen tuloksia voidaan hyödyntää maa-ainesoton lupaharkinnassa ja maankäytön suunnittelussa, ympäristönsuojelussa sekä opetus- ja tutkimustoiminnassa.

Lisäksi selvitys luo pohjaa geologisen ja biologisen monimuotoisuuden arvioimiselle. Siitä voivat ammentaa tietoa myös luonnosta kiinnostuneet kansalaiset.

Selvitys ei ole suojeluohjelma eikä sillä ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia.

Etelä-Karjalan arvokkaat kivikot

Taipalsaaren Pakkalassa, noin kuusi kilometriä Saimaanharjulta koilliseen, sijaitsee Ristinotkonmäen kivikko.

Kivikko on moniosainen, virtaavan veden rantaan kasaama muodostelma. Se sijaitsee metsässä, osittain soistuneen lammen rannalla painanteessa, joka on jäätikköjoen uurtama.

Kivikko on syntynyt, kun luoteesta virrannut jäätikköjoki kasasi mannerjäätikön reunan eteen laajan kolmiomaisen muodostuman.Kivikolla on pituutta 170 metriä, leveyttä parhaimmillaan noin 100 ja korkeutta enimmillään 5 metriä.

Kivien koko vaihtelee 0,3—0,8 metrin välillä. Näkymät kivikosta ovat metsäiset, mutta muodostuman sisäinen maisema on vaihteleva kivikon muodosta ja korkeusvaihteluista johtuen.

Imatran keskustan pohjoispuolelta löytyy Patalahden kivikko, muodoltaan katua muistuttava uhkurakka.

Kivikko sijaitsee rinteen alaosassa Saimaan rannalla. Rannan suuntaisen, kapean kivikon pituus on 150 metriä ja leveys 30 metriä. Muodostuman kivien keskikoko vaihtelee 0,4 ja 1,5 metrin välillä.

Patalahden kivikko on syntynyt mannerjäätikön kuljettamasta ja kasaamasta kiviaineksesta. Mannerjäätikön reunan vetäydyttyä alue on kohonnut vedenpinnan yläpuolelle.

Moreenikivikko on altistunut roudalle, ja rantaan on syntynyt uhkurakka.Saimaan rannassa lisäksi tyrskyt ja jäiden työntö ovat muokanneet kivikkoa jonkin verran.

Etelä-Karjalan korkeimman huipun eli Haukkavuoren juurelle on muodostunut massiivinen, mutta kapea lohkareikko rakoilun ja pakkasrapautumisen myötä.

Talus- eli kolmionmuotoinen kivikko lepää Rautjärven ja Ruokolahden rajan tuntumassa seisovan Haukkavuoren lounasjyrkänteellä. Se on leveydeltään parhaimmillaan 50 metriä ja pituudeltaan noin 150 metriä.

Vuoresta irronneet lohkareet ovat suuria, läpimitaltaan keksimäärin 2—6 metrin välillä. Osa lohkareiden irtoamiskohdista näkyy edelleen jyrkänteessä.

Aivan kivikon vieressä on kesämökki. Jyrkänteen päällä on historiallinen rajamerkki, ja Haukkavuoren huipulla kulkee retkeilyreitti.

Kivikon maisemalliset arvot ovat varsin korkeat, ja biologista arvoa nostaa eteläjyrkänteen harvinainen lajisto.

Lemin Heiluvakivi poikkeaa muista maakunnan kivikoista suuresti, sillä se on yksi iso siirtolohkare silokallion päällä. Kulmikas lohkare on mitoiltaan 2 metriä korkea, 3 metriä pitkä, 2 syvä ja 4 leveä.

Heiluvakivi on paikallinen nähtävyys, joka pilkistää puiden lomasta ohi kulkevalle Mansikkamäentielle.

Lohkareen sijaintipaikan, Lemin Kytölän ja Sairalan kylien verkkosivulla kerrotaan, että kiveä voi liikuttaa vähäisilläkin voimilla, mutta kivikkoselvityksessä todetaan, ettei kivi ei heilu ainakaan yhden miehen voimilla.

Lähteet: Valtakunnallisesti arvokkaat kivikot -julkaisu, Etelä-Karjalan kylät-verkkosivusto