Valtaako leväpuuro mökkirannan leudon talven jälkeen? Järvistä jokainen on erilainen, korostaa asiantuntija

Vesistöjen ravinnekuormituksessa ei ole havaittu suuria eroja leudompien ja kylmempien talvien välillä.

Mika Strandén

Lopulta kesän sää ratkaisee, miten runsaiksi levät yltyvät.
Lopulta kesän sää ratkaisee, miten runsaiksi levät yltyvät.

Lauha talvi voi lisätä leviä ruokkivien ravinteiden määrää järvissä, mutta vielä ei kannata pelästyä: tulevan kesän levätilanteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä.

— Totta kai jos vesistöön tulee enemmän ravinnekuormitusta, se suosii niin levien kuin muidenkin vesikasvien kasvua. Mutta se ei välttämättä automaattisesti tarkoita, että on luvassa esimerkiksi pahempi sinileväkesä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vesikeskuksen ryhmäpäällikkö Marko Järvinen.

Leutoina talvina maa ei ole kunnolla roudassa ja sateet tulevat vetenä, jolloin luonnossa virtaa enemmän vettä kuin kylmänä, normaalina talvena, Järvinen selittää. Tällöin vesistöihin huuhtoutuu ympäröiviltä valuma-alueilta enemmän ravinteita, kiintoainesta ja orgaanista ainetta.

Toisaalta "normaalitalven" jälkeen koetaan yleensä kuormituspiikki, kun lumet sulavat ja ravinteet ja muut aineet päätyvät vesistöihin sulamisvesien mukana. Leutoina vuosina kevään kuormituspiikki vastaavasti vähenee, kun kuormitusta tulee tasaisemmin läpi talven.

— Kun katsotaan kokonaiskuormitusta talven ja kevään aikana, se ei välttämättä eroa suuresti leudon ja normaalin talven välillä.

Kevätlevät voivat syödä ison osan ravinteista ennen kesää

Järvinen korostaa, että jokaisen järven ominaispiirteet vaikuttavat levätilanteeseen.

— Järvet ovat hyvin erilaisia esimerkiksi kooltaan, syvyydeltään ja fysikaaliskemiallisilta olosuhteiltaan. On karuja ja rehevöityneitä, tummia ja kirkasvetisiä järviä, joilla on erilainen rehevöitymishistoria. Myös se vaihtelee, kuinka kauan vesistöön ympäröivältä valuma-alueelta päätyvä vesi siinä viipyy ennen huuhtoutumistaan eteenpäin, hän listaa.

Kesän ravinnetilanteeseen vaikuttaa myös levien kevätkukinta.

— Jos kevätkukinta on vahva, se voi sitoa ravinteista ison osan. Silloin kesällä tuleville leville ei välttämättä enää riitäkään niin paljon kasvuun tarvittavia ravinteita.

Lopulta kesän sää ratkaisee, miten runsaiksi levät yltyvät.

— Voimakkaat kesäsateet — joiden odotetaan lisääntyvän ilmaston muuttuessa — johtavat ravinteiden huuhtoutumiseen levien käyttöön. Toisaalta lämpimät ja tyynet ajanjaksot nostattavat veden lämpötilaa, mikä suosii sinilevien kasvua.

Leudolla talvella ja jääpeitteen puuttumisella voi olla positiivisiakin vaikutuksia. Pitkäkestoinen jäätalvi saattaa johtaa happikatoon tai jopa hapettomuuteen etenkin rehevissä järvissä, kun vesistön pohjalle vajonneen eloperäisen aineksen hajottaminen kuluttaa happea. Jos pohja-alue menee hapettomaksi, alkavat kemialliset reaktiot, joiden seurauksena veteen vapautuu muun muassa levien käyttämää fosforia.

— Kun jäätä ei ole, vesi pääsee kiertämään järvessä, kun jääpeite ei estä tuulen sekoittavaa vaikutusta. Ja kun vesi on tekemisissä ilman kanssa, siihen liukenee lisää happea, Järvinen sanoo.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset