Aikansa tähdet jättivät kädenjälkensä Honkapirttiin — Imatran Kuparilla sijaitseva Stora Enson kiinteistö kätkee seiniensä sisälle sota-ajan taitureiden töitä

Honkapirtin kätköihin piiloutuu monia kulttuurin helmiä. Paikallishistorioitsija Veikko Puska perehtyi Greta Skogster-Lehtisen ja Paavo Tynellin elämänvaiheisiin.

Kai Skyttä

Honkapirtin päärakennus on vuodelta 1934.
Honkapirtin päärakennus on vuodelta 1934.

Outokumpu Oy:n kerhoksi alun perin rakennettu Honkapirtti ehti toimia tehtävässään vain muutamia vuosia. Imatran Kuparilla sijaitseva rakennus valmistui Outokummun kuparisulaton jälkeen vuonna 1938. Jo vuonna 1944 se jouduttiin evakuoimaan lähestyvän sotarintaman vuoksi.

Honkapirtin sisustuksen suunnitteli tehtaan arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist (1882—1964). Palmqvistin suunnittelemia ovat myös monet muut tehtaat ja kirkot, kuten G.A. Serlachiuksen paperitehdas ja kirkko Mäntässä, Kankaan paperitehdas Jyväskylässä, Kaukaan tehdas Lauritsalassa, Takon tehdas Tampereella sekä kirkot Jämsänkoskella ja Kalajoella.

Honkapirtin rakentamisesta vuosina 1938—1939 vastasi Velj. Ketonen Viipurista. Talon sisustus huonekaluineen oli Palmqvistin käsialaa. Seinät päällystettiin punahongalla ja kalusteet arkkitehti muokkasi Kalevala-tyyliin, portaikon kaiteita ja pilareita myöten.

Paavo Tynell
Paavo Tynell

Paavo Tynell suunnitteli myös eduskuntatalon valaisimet

Valaisimet olivat taidetakomo Oy Taito Ab:n valmistamia. Ne suunnitteli kuuluisa suomalainen muotoilija Paavo Tynell (1890—1973).

Tynell aloitti peltiseppäoppilaana G.W.Sohlberg Oy:llä ja kävi iltaisin taideteollisuuskoulua. Työpaikka löytyi taidetakomo Korusta, missä syntyivät ensimmäiset messinkivalaisimet. Vuonna 1918 hänestä tuli Taito-yhtiön osakas. Siellä hän toimi suunnittelijana ja oli myös yhtiön toimitusjohtaja.

Vuonna 1953 uudeksi omistajaksi tuli kuuluisa suomalainen valaisinvalmistaja Idman Oy. Täällä Tynell suunnitteli eduskuntatalon valaisimet. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Helsingin Lasipalatsin valaistus ja YK:n pääsihteerin huoneen valaisimet. Tynell oli naimisissa lasitaiteilija Helena Tynellin (os. Turpeinen) kanssa vuodesta 1947 lähtien.

Lasipalatsin suunnittelija puolestaan oli Heimo Riihimäki, sama mies, joka suunnitteli Imatran Vääräntalon. Toinen kuuluisa arkkitehti, jonka kanssa Tynell teki yhteistyötä, oli Alvar Aalto.

Jorma Ignatius

Stora Enso on käyttänyt Honkapirttiä edustustilana. Kiinteistö on ollut jo pitkään myynnissä.
Stora Enso on käyttänyt Honkapirttiä edustustilana. Kiinteistö on ollut jo pitkään myynnissä.

Greta Skogster-Lahtinen viehättyi tekstiileihin

Suomen kuuluisimpia tekstiilitaiteilijoita oli tuolloin Greta Skogster-Lehtinen (1900—1994). Honkapirttiin Skogster-Lehtinen suunnitteli ja valmisti suuren gobeliinin sekä myös muut tekstiilit kuten matot.

Greta Skogster opiskeli Helsingin Taideteollisuuskoulussa mallipiirustusosastolla. Koulun jälkeen hän kävi Ranskassa ja Italiassa. Siellä hän näki gobeliineja ja ne herättivät hänessä kiinnostuksen tekstiileihin. Tultuaan Suomeen Greta haki lisäoppia Wetterhoffin kotiteollisuuskoulusta.

Hänestä tuli hyvin tekstiilitaiteen hallitseva taiteilija. 1920- ja 1930-luvuilla hän matkusti stipendien turvin Pohjoismaihin, Keski- ja Etelä- Eurooppaan. Myös Egyptin matka kuului ohjelmaan. Hjalmar Hagelstam yritti saada hänet taidemaalariksi, mutta Skogster pysyi uskollisena tekstiileille.

Jorma Ignatius

Greta Skogster-Lehtisen seinätekstiili Honkapirtissä esittää vanhaa Enson paperitehdasta, joka jäi Neuvostoliiton puolelle.
Greta Skogster-Lehtisen seinätekstiili Honkapirtissä esittää vanhaa Enson paperitehdasta, joka jäi Neuvostoliiton puolelle.

Liikeneuvottelu johti avioliittoon

Ensimmäinen Skogsterin kutomo oli Hämeenlinnassa. Oman kutomonsa ohella hän toimi Ab Hemflit-Kotiah-keruus Oy:n taiteellisena johtajana vuosina 1924—29. Vuonna 1929 kutomo siirtyi Helsinkiin.

Vuonna 1935 Skogster neuvotteli Enso-Gutzeitin kanssa Enson pääkonttorin sisustamisesta yhtiön kaupallisen johtajan William Lehtisen kanssa. Tämä neuvottelu vei hänet avioliittoon niin nopeasti, etteivät edes lähimmät ystävät tienneet mitään, vaan saivat kuulla asiasta jälkeenpäin.

Kutomo muutti Ensoon, ja siellä oli töissä kaksikymmentäneljä kutojaa ja oma värjäämö. Talvisodan syttymisen vuoksi Enson kutomo kuitenkin evakuoitiin Helsingin Pitäjänmäeltä, huonokuntoiseen taloon, jota alettiin kutsua Sudenpesäksi.

Vuonna 1939 tehty matka Maailmannäyttelyyn New Yorkiin aiheutti Skogster-Lehtiselle vaarallisen reumakuumeen, mikä vaivasi häntä lopun elämän ajan.

Greta Skogster-Lehtinen
Greta Skogster-Lehtinen

Tuohitapetista tuli ajan kuvastin

Sota-aika tuotti vaikeuksia monille yrityksille, ja myös kutomoille. Skogster-Lehtinen oli ottanut asian tyynesti ja lausunut: ”Vaikka mitään ei ole, niin sittenkin on tehtävä töitä”.

Hän suunnitteli tuohitapetin ja siitä tuli sodanajan vertauskuva taideteollisuudessa. Vuonna 1942 tapettia kudottiin käyttäen loimena paperinarua, kuteena paperinarua ja kaistaleiksi leikattua tuohta. Tuohitapetin teko oli perin hankalaa, mutta tuohen saanti ei tuottanut vaikeuksia. Soitto Gutzeitille ja pian oli vaunullinen tuohirullia Helsingissä.

Vuonna 1968 hän perusti miehensä kanssa Greta ja William Lehtisen säätiön, joka jatkaa toimintaansa vieläkin. Skogster – Lehtinen kuoli helmikuussa 1994 pitkän sairauden murtamana. Hän on eittämättä Suomen tekstiilitaiteen uranuurtaja.

Jorma Ignatius

Honkapirtin salin pitkän pöydän ääressä on linjattu vuosien varrella isoja asioita.
Honkapirtin salin pitkän pöydän ääressä on linjattu vuosien varrella isoja asioita.

Jääsken kirkon tekstiilit tulivat Imatrankoskelle

Skogster-Lehtinen valmisti kirkkotekstiilejä yli 20 kirkkoon, kuten Kanneljärvelle, Joutsenoon, Jääskeen ja Vuoksenniskan kirkkoon eli Kolmen ristin kirkkoon. Lisäksi hän suunnitteli tekstiilejä muun muassa Eduskuntataloon, Helsingin osakepankkiin, Suurkirkkoon, Kotkan kaupungintalolle sekä Enso-Gutzeitin pääjohtajan huoneeseen.

Kolmen ristin kirkon alttarivaatteet valmistuivat vuonna 1958. Tähän kirkkoon Skogster-Lehtinen teki useamman värisarjan, ja alttarivaatteissa käytettiin koho-tekniikkaa isompien alueiden noustessa koholle.

Osa luovutetun alueen kirkkotekstiileistä pelastui muualle Suomeen. Jääsken kirkon tekstiilit löysivät paikan Imatrankosken kirkosta, jossa ne olivat käytössä vuoteen 1981 saakka.

Jutun lähteenä ovat alueella asuneet Kalevi K. Ignatius, joka toimi Enso-Gutzeitin tehtaanjohtajana vuoteen 1980 saakka ja Jorma Ignatius, joka on myös ollut Enso-Gutzeitin ja Stora Enson toimihenkilöitä sekä Museoviesti 2/95.

Veikko Puska

Jutun lähteenä ovat alueella asuneet Kalevi K. Ignatius, joka toimi Enso-Gutzeitin tehtaanjohtajana vuoteen 1980 saakka ja Jorma Ignatius, joka on myös ollut Enso-Gutzeitin ja Stora Enson toimihenkilöitä sekä Museoviesti 2/95.

Honkapirtin vaiheista kerrottiin Uutisvuoksessa myös viime keväänä jutussa Mikä imatralainen arvorakennus puuttuu Imatran rakennettu arkkitehtuuri -kirjasta?

Luetuimmat