Erikoissairaanhoidon keskittäminen ei vähennä hoitoja Etelä-Karjalan keskussairaalasta ainakaan tänä vuonna — "Ensimmäisen raportin perusteella ei lopeteta mitään eikä mistään"

Keskussairaala ei yllä kaikkiin valtioneuvoston leikkausmäärätavoitteisiin. Eksoten Pentti Itkosen mukaan kehitystä seurataan ainakin kesään 2019 ennen radikaaleja päätöksiä.

Helena Rissanen

Etelä-Karjalan keskussairaalassa tehdään muun muassa monia syöpäleikkauksia vähemmän kuin erikoissairaanhoidon keskittämisasetus edellyttää. Kuvassa toimitusjohtaja Pentti Itkonen.
Etelä-Karjalan keskussairaalassa tehdään muun muassa monia syöpäleikkauksia vähemmän kuin erikoissairaanhoidon keskittämisasetus edellyttää. Kuvassa toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Erikoissairaanhoidon keskittäminen ei vähennä hoitoja Etelä-Karjalan keskussairaalasta ainakaan tänä vuonna. Näin vakuuttaa toimitusjohtaja Pentti Itkonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä.
Vuoden alusta voimaan tuli valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja tehtävien keskittämisestä. Keskittämisasetus määrittelee, kuinka paljon mitäkin leikkauksia kussakin sairaalassa täytyy tehdä, jotta niitä ei siirretä yliopistolliseen sairaalaan.

Erityisvastuualueet raportoivat määristä kahdesti vuodessa

Riittävän monipuolinen päiväaikainen toiminta varmistaa myös päivystysaikaisen osaamisen ja lääkäreiden riittävyyden.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa jäätiin viime vuonna alle 1 000 synnytyksen rajan. Myös olkapään tekonivelleikkauksia, tekonivelten uusintaleikkauksia sekä monia syöpäleikkauksia tehdään vähemmän kuin erikoissairaanhoidon keskittämisasetus edellyttää.
Sairaanhoitopiirin johto päättää leikkausten jatkosta keskussairaaloissa. Erityisvastuualueet taas raportoivat kunkin alueen tilanteesta kahdesti vuodessa aluehallintovirastolle, joka seuraa lain noudattamista. Seuraava raportti annetaan keväällä.
— Ensimmäisen raportin perusteella ei lopeteta mitään eikä mistään. Sanotaan, että jos vielä kesällä 2019 nähdään, että toimenpidemäärät kokoajan laskevat, niin silloin tehdään kokonaisarviointia, Itkonen sanoo.

"Jos toimenpidevalikoima oleellisesti vähenee, se on toki uhka"

Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen Helena Puolakka (kok.) jyrähti keskiviikon Etelä-Saimaan mielipidekirjoituksessaan, että keskittämisasetus vaarantaa keskussairaalan aseman vaativan päivystyksen sairaalana.
Sairaalan johtaja Tarja Nylund myöntää, että status voi olla uhattuna, mikäli keskussairaalan toimenpidevalikoima olennaisesti vähenee.
— Riittävän monipuolinen päiväaikainen toiminta varmistaa myös päivystysaikaisen osaamisen ja lääkäreiden riittävyyden. Jos toimenpidevalikoima ja -volyymi oleellisesti vähenee, se on toki uhka.

Päivystyksen kannalta tärkeää on Nylundin mukaan se, että suolistosyöpien hoito säilyy keskussairaalassa.
— Myös tekonivelosaaminen vaikuttaa muun muassa traumojen hoitoon. Kaikkiaan laajan päivystyksen sairaalassa tarvitaan hyvin monipuolista pehmytkirurgista, gynekologista ja ortopedistä osaamista.

Etelä-Karjala kuuluu Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueeseen (ERVA). Siihen kuuluvat myös Kymenlaakso ja Uusimaa sekä vuoden alusta myös Päijät-Häme.

Nylundin mukaan ERVA-alueella on sivuttu ajatusta, että leikkauksia jaettaisi eri sairaaloiden kesken uudella tavalla.
— Kovin syvää keskustelua ei ole käyty.
Esimerkiksi Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaaloiden kirurgian poliklinikat on päätetty yhdistää. Leikkaukset sairaaloiden välillä jaetaan niin, että jotkin leikkauksista tehdään jatkossa vain Savonlinnassa ja jotkin vain Mikkelissä.

Myös yliopistolliset sairaalat tarvitsevat aikaa muutokseen

Pentti Itkonen huomauttaa, että yliopistolliset sairaalat eivät ole valmiita toimenpidemäärien rajuun nousuun näin nopealla aikataululla.
— Yliopistosairaaloiden henkilökunta on tuonut esille ihmetyksensä, että kuinka he oikein jaksavat tehdä uusia, isoja työmääriä. Jonoja syntyy, ja joudutaan pohtimaan kiireellisyysjärjestystä ja sitä, että leikataanko ensin Lappeenrannasta vai Kotkasta tullut potilas.

Leikkausten määrät valtioneuvoston asetuksessa
Lonkan ja polven tekonivelleikkauksia on tehtävä vähintään noin 600 vuodessa.
Olkapään tekonivelleikkauksia on tehtävä noin 40 vuodessa.
Tekonivelleikkausten uusintaleikkauksien määrän on oltava noin 100 vuodessa.
Selkäkirurgian leikkauksia on oltava noin 150 vuodessa.
Rintasyöpäleikkauksia on oltava vähintään noin 150 vuodessa.
Paksusuolisyövän, munuaissyövän, kilpirauhassyövän, matalan riskin kohdunrungon syövän ja eturauhassyövän leikkauksia on tehtävä noin 70 vuodessa kutakin.
Lähde: Valtioneuvosto.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut