Ensin halataan, kysytään kotipaikasta ja sitten haastetaan ihan täysiä — Kun Karjalan kunnailla lehtii puu, kostuu silmäkulma yhdeltä jos toiselta Kaakon karjalaiselta, joita yhdistävät juuret rajan takana

Yhdistys retkeilee, harrastaa kyykkää ja käy ulkomaillakin. Puhetta piisaa, niin kuin ruokaa karjalaisen ruokapöydässä.

Marleena Liikkanen

Kaakon karjaisten aktiivit asettuivat yhteiseen kuvaan. Kuvassa vasemmalta Jarmo Eskelinen, Tuula Eskelinen, Eeva Kuukka, Tuulikki Joela, Paavo Nurmi ja Lea Jäppinen. Kaakon karjalaiset harrastavat yhdessä kyykkää ja tekevät retkiä ja ulkomaan matkoja. Keväällä he kävivät tervehtimässä karjalaisia Fuengirolassa.
Kaakon karjaisten aktiivit asettuivat yhteiseen kuvaan. Kuvassa vasemmalta Jarmo Eskelinen, Tuula Eskelinen, Eeva Kuukka, Tuulikki Joela, Paavo Nurmi ja Lea Jäppinen. Kaakon karjalaiset harrastavat yhdessä kyykkää ja tekevät retkiä ja ulkomaan matkoja. Keväällä he kävivät tervehtimässä karjalaisia Fuengirolassa.

Mist sie oot kotosii? Iloinen puheensorina ryöpsähtää käyntiin, kun karjalaiset tapaavat toisiaan. Kotipaikka on tässä yhteisössä tärkeä, sillä Kaakon karjalaisia yhdistävät juuret rajan takaisessa Karjalassa.

— Me olemme lähteneet Karjalasta, mutta Karjala ei ole lähtenyt meistä, Lea Jäppinen toteaa sanonnan todeksi.

Yhdistys vaalii karjalaista kulttuuria. Yhtä kulttuurin osaa ei karjalaisten kanssa voi olla huomaamatta. Murre kukoistaa heidän puheessaan. Kuten karjalaiset kuulemma muutenkin, on myös murre tarttuvaista: Kun karjalaiset tapaavat toisensa, aina halataan, ja jos ei jo valmiiksi, niin pian puhutaan murretta täysillä.

— Kun lapsenlapseni tulevat länsirannikolta tänne päin maata, ei mene kuin muutama tunti ja hyö haastaa tätä murretta ihan täysiä, Jäppinen kuvailee.

Ruokapöytään imelikiisseliä, harrastukseksi kyykkää

Karjalaista kulttuuria on myös kyykkä, jota Kaakon karjalaiset harrastavat kesällä. Kyykkä on vanha seurapeli, jossa kyykkämailaa heittämällä pyritään kaatamaan kyykkiä eli puisia sylintereitä.

Lisäksi karjalaiseen kulttuuriin kuuluu Kalevala. Vaikkei sen vaikutus näykään ihan arkipäivässä, ovat esimerkiksi kalevalaiset runot läsnä juhlissa.

Karjalaisuus kuuluu myös ruokapöytään. Karjalanpaistia on oltava, samoin kalaa ja laatikkoja sekä tietysti imelikiisseliä. Imelikiisselin eli kaurakiisselin valmistus periytyy vanhemmalta lapselle.

— Se on sellaista vähän niinkuin rouhittua jauho-ryynisekoitusta, joka imellytetään, Jäppinen kertoo.

— Ja sitten siitä siivilöidään liemi, joka keitetään. Liemi saostuu kirpeäksi kiisseliksi, Eeva Kuukka jatkaa.

Kuukka lupaa valmistaa kiisseliä Kaakon karjalaisten tapaamiseen, kunhan on ensin valmistanut koe-erän kotiväelle. Kiisselin valmistus on pitkäjänteistä puuhaa, mutta sen maku palauttaa mieliin kodin Karjalassa.

Sanavalmiutta, puheen ja ruoan riittävyyttä

Millainen on karjalainen? Lea Jäppinen muistelee kuulemaansa karjalaisen naisen kuvausta.

— Karjalainen nainen on sinisilmäinen, yleensä pitkä, vähän hoikahko, ruskeatukkainen, sanavalmis, puoliaanpitävä, ja hänen pöydästään ei koskaan lähdetä nälkäisenä, Jäppinen luettelee.

Puhetta karjalaisten kanssa piisaa. Juttukaveria ei aina edes tarvita, kuten Eeva Kuukka toteaakin: Kunhan tässä itsekseni höpötän.

Melkoinen kälätys on bussissa yhteisillä retkillä. — Jarmo Eskelinen

— Me teemme Kaakon karjalaisten kanssa aika paljon retkiä. Melkoinen kälätys on aina bussissa, Eskelinen toteaa.

Kaakon karjalaiset on osa isompaa porukkaa. Valtakunnallinen Karjalan Liitto jakautuu pienempiin piireihin, jotka puolestaan jakautuvat paikallisyhdistyksiksi, kuten Kaakon karjalaiset. Kaakon karjalaiset perustettiin jo vuonna 1940.

— Kun evakot tulivat tänne rajan tälle puolelle, he olisivat tulleet ihan tyhjän keskelle, ellei olisi ollut omaa organisaatiota, Eskelinen kertoo.

Karjalaisuus merkitsee yhdistyksen jäsenille ja aktiiveille paljon.

— Se merkitsee kaikkea. Meillä on sydämen läheisyyttä, Jäppinen kuvailee.
Yhteislauluiksi erilaisiin tilaisuuksiin valitaan tietenkin lauluja Karjalasta. Kun ilmoille kajahtavat laulun sanat ”jo Karjalan kunnailla lehtii puu”, on kyynel silmässä yhdellä jos toisella.