Torigallerian parkkihalliin syntyy kaksi uutta seinämaalausta, toisessa niistä ollaan meikäläisyyden ytimessä: jopo, kolmiraita-adidakset ja lätkä

Minna Mäkinen

Attila Szabon seinämaalauksessa on monia Imatran katukuvasta tuttuja elementtejä.

Torigallerian parkkihallin seinässä keulii jopolla poika, jalassa kolmiraita-adidakset, toisessa kädessä jääkiekkomaila. Kyseessä on Imatralla lukuvuoden vaihto-opiskelijana viettäneen Attila Szabon seinämaalaus.

Vieressä myös Erasmus-vaihdossa oleva Aisling Magee sivelee maalia omaan työhönsä, jonka pääosassa on perspektiivi.

Minna Mäkinen

Sekä Aisling Magee että Attila Szabo haluavat tulla Imatralle vielä uudestaankin.

Szabo ja Magee tekevät maalauksensa perinteisin tekniikoin. Väripigmenttiä on sekoitettu kalkkimaaliin. Värin kiinnittymisen tehostamiseksi vedessä on myös maitoa.

— Tämä ei ole hätäiselle ihmiselle sopiva työskentelytapa, tietävät nyt Szabo ja Magee.

Minna Mäkinen

Myös maito on tarpeellinen ainesosa.

Vihreää jopoa ajaa Aaro

Szabo halusi kuvata maalauksessaan jotain hyvin suomalaista. Hän etsi halukasta mallia työhön monesta paikasta, muun muassa imatralaisen ystäväperheen kautta.

— Se osoittautui yllättävän hankalaksi. Lopulta tärppäsi, Szabo kertoo.

Minna Mäkinen

Työn vaikein osa on pojan kasvojen tekeminen, sillä siihen tarvitaan useita kerroksia, arvioi Attila Szabo.

Kuvassa imatralainen Aaro ajaa vihreää jopoa. Kädessä hänellä on jääkiekkomaila.

— Aaro kyllä sanoi, ettei hän pitäisi mailaa tuolla tavalla kädessä, hymyilee taiteilija.

Useamman viikon homma

Seinämaalausten teko käynnistyi 3. toukokuuta. Valmista pitää olla viimeistään kuun lopussa, sillä silloin opiskelijat palaavat kotiin Irlannin Belfastiin. Molemmat opiskelevat Ulsterin yliopistossa, Szabo kuvanveistoa ja Magee maalausta.

Minna Mäkinen

Yksityiskohta Aisling Mageen teoksesta.

— Neljä päivää tässä ehkä vielä menee, arvioi Szabo.

Molemmat kiittelevät elokuussa alkaneita opintojaan Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla.

— Opiskelimme freskomaalauksen historiaa ja tekniikoita. Sitten kysyimme, saisimmeko toteuttaa seinämaalaukset. Vastaava ei olisi Belfastissa onnistunut, sillä siellä on hyvin tiukkaa, mihin yleisiin tiloihin saa maalata ja mitä.

Vaihto-opiskelu kannatti

Szabo on tyytyväinen, että opintoja on saanut räätälöityä itse toivomallaan tavalla.

— Vaikka opiskelen pääaineena kuvanveistoa, pääsin täällä myös maalaamaan.

Magee arvioi, että täällä opinnot ovat koulumaisempia kuin Irlannissa.

— Pidin siitä.

Jopojengi hymyili

Parkkihallin kulkijat eivät ole seinämaalauksen tekijöitä ihmeemmin jututtaneet.

— Yksi kysyi, onko meillä töihin lupa. Toinen jutteli innokkaasti, mutta meillä ei ollut yhteistä kieltä. Elekielellä selvittiin, Szabo ja Magee kertovat.

Positiivisena palautteena työpari otti sen, kun parkkihallissa jopoillut nuorisoporukka huomasi maalaukset. Ja hymyili.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.