Kippis kansallispuvuille! – Kansallispukujen tuuletuspiknikkiä vietettiin Inkerinaukiolla jo 11. kertaa

Tapahtumaan osallistui järjestäjien arvion mukaan viitisenkymmentä ihmistä. Heidän mukanaan olivat myös koko tapahtuman ideoijan vanhemmat.

Piia Kaskinen

Kaisa Pyrhönen (vas.) ja Hanna Hänninen osallistuivat tuuletustapahtumaan toista kertaa.
Kaisa Pyrhönen (vas.) ja Hanna Hänninen osallistuivat tuuletustapahtumaan toista kertaa.

Kansallispukujen tuuletuspiknik siirtyi keskiviikkona viides elokuuta kokonaan uudelle vuosikymmenelle, sillä niitä tuuletettiin jo 11. kertaa.

Kaisa Pyrhönen ja Hanna Hänninen osallistuivat tapahtumaan toista kertaa, Pyrhönen Pyhäjärven ja Hänninen Keski-Suomen puvussa.

– Sain tämän ylioppilaslahjaksi vuonna 1986, ja vielä mahtuu päälle, Pyrhönen myhäili.

Kaksikko osallistui tapahtumaan nyt toista kertaa, omatekoisen ja sodastreamilla kuplitetun mehun voimin. He aprikoivat paikalla olevan hieman enemmän väkeä kuin viime vuonna.

Piia Kaskinen

Inkerinaukiolla oli keskiviikkona todella komea meininki.
Inkerinaukiolla oli keskiviikkona todella komea meininki.

Soja Murto-Hartikainen, koko tapahtuman äiti vaikutti meininkiin oikein tyytyväiseltä – samoin siihen, etteivät koronauutiset olleet lannistaneet kansallispukujen ystäviä saapumasta sekä tähän, että muihin tuuletustapahtumiin ympäri maata.– Kun tapahtuman Facebook -ryhmään alkoi tänään tulla ilmoittautumisia, niin melkoisen hyvä fiilis siinä tuli, hän myhäilee.

Murto-Hartikainen ideoi kokoon ensimmäisen kansallispukujen tuuletuspiknikin elokuussa 2010, ja sen jälkeen tapahtuma on levinnyt ympäri maan. Kaikkialla Suomessa pukuja ei tuuleteta tismalleen samana päivänä, vaan tapahtumat jakautuvat myös lähipäiville.

Inkerinaukiolle oli järjestäjien arvion mukaan kokoontunut kenties viitisenkymmentä ihmistä, suunnilleen sama määrä kuin keskimäärin. Enimmillään kansallispukujen tuuletustapahtumaan on osallistunut Imatralla jopa 120 ihmistä, Murto kertoo.

Vaikka tapahtuma nyt aloittaa uuden vuosikymmenen, Murto-Hartikainen ei ota siitä paineita.

– Tässähän tämä menee, omalla painollaan.

Piia Kaskinen

Perhepotretissa Martti Murto Sortavalan puvussa, Tuula Tanttula-Murto Anjalan eli Kymenlaakson puvussa ja Soja Murto-Hartikainen Sysmän ja Luhangan puvussa.
Perhepotretissa Martti Murto Sortavalan puvussa, Tuula Tanttula-Murto Anjalan eli Kymenlaakson puvussa ja Soja Murto-Hartikainen Sysmän ja Luhangan puvussa.

Omissa kansallispuvuissaan Imatralle olivat saapuneet myös joutsalaiset Martti Murto ja Tuula Tanttula-Murto, eli Soja Murron vanhemmat.

He kertovat tehneensä kansallispukuja jo 51 vuotta.

– Tämän Sortavalan puvun valmistin vuonna 1979. Ensin värjättiin langat, sitten veljen vaimo kutoi niistä kankaat, kankaat huovutettiin Miehikkälän pelimannipäivien työnäytöksessä ja lopulta vaimo ompeli ne puvuksi, Martti Murto kertoo.

Kansallispukujen kunniaksi myös aurinko näytti kasvojaan. Luulisi, että huopaisessa puvussa on melko lämmin?

– Hyvin tässä tarkenee, mutta ei tästä aurinko silti yhdessä päivässä läpi pääse. Tämä puku pitää loitolla sekä kylmän että lämpimän, mies naureksi.

Luetuimmat