Henri Parviainen tähtäsi Imatralla kilpauimariksi, mutta sitten tuli villi opiskelijaelämä, hyväpalkkainen ura ja 115 kilon paino – Elämänmuutos toi avantouinnin, joogan ja onnellisuuden

2016 kesällä tuli stoppi. IT-ammattilainen ja pienpanimon perustaja jätti työuransa, pakkasi reppunsa ja matkusti junalla Intiaan, missä opiskeli joogaopettajaksi.

Soila Puurtinen

Henri Parviaisen vanhempien kesämökki Saimaan saaristossa Ritosaaren takana tarjoaa erinomaiset puitteet rauhoittumiseen.

Elämänmuutos. Sen 32-vuotias Henri Parviainen toden totta teki.
Kuunnellaanpa.

Savonlinnassa syntynyt Parviainen on tottunut elämään maailmalla. Perhe muutti vanhempien työn perässä Indonesiaan Henrin ollessa puolivuotias.

— Ei minulla edes ole varsinaista kotikaupunkia. Kun mietin mitä seuraa edustan avantouinnin SM-kisoissa Ähtärissä, päädyin Savonlinnan Uimaseuraan, koska täällä olen syntynyt ja se on asia mikä pysyy, hän naurahtaa.

Nyt hän on palannut Savonlinnaan. Ainakin toviksi.

— Elän tyttöystävän kanssa erakkovaihetta.

Uinnin SM-mitali jäi saavuttamatta

Uinti oli ”Henkan” juttu kun perhe palasi Suomeen ja asettui Etelä-Karjalaan. Imatralla ja Lappeenrannassa hän harrasti kilpauintia 17-vuotiaaksi asti, kuului ikäkausimaajoukkueisiin ja jahtasi SM-mitalia. Sitä hän ei saavuttanut, mutta kaikki sijat neljästä kymmeneen tulivat tutuiksi.

— Lukio-ikään asti treenasin 13 kertaa viikossa. Loukkaantumisia oli paljon ja ura loppui, kun rintalihas repesi kuntosalilla.

Urheilu jäi ja alkoi villi opiskelijaelämä Lappeenrannassa. Opintojen loppusuoralla viittä vaille valmis kauppatieteen maisteri tempaistiin työelämään IBM:lle ja meno kiihtyi.

— Viisi vuotta meni siellä ja siinä sivussa perustettiin kavereiden kanssa pienpanimo, muistelee Parviainen aikaa jolloin meni lujaa.

Liikunnan jääminen näkyi kropasta

Kropasta näkyi liikunnan jääminen ja elämäntapojen muuttuminen mahdollisimman epäsäännöllisiksi ja epäterveellisiksi.

— Tapahtui varsin runsas turpoaminen. Painoin 115 kiloa, kun kisapaino oli 62 kiloa. Olin koko ajan uupunut.

Parviaisen mukaan elämä ei muutenkaan ollut järin fiksua.
— Hyvin rahakeskeistä.

Rentoutumaan hän pystyi ainoastaan maailman ääriin suuntautuneilla sukellusretkillään. Pinnan alla työasiat unohtuivat.

Yksi pysähdys tuli kun sappirakko tulehtui ja hän joutui leikkauspöydälle.

— Sairaalassa odotin, että minua olisi patisteltu muuttamaan elämäntapani. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut ja palasin kesäksi vanhoihin kuvioihin.

Kvartaalitalous ei miellyttänyt

Elämä ei kuitenkaan maistunut hyvältä.

— En ollut onnellinen. Kvartaalitalous ei miellyttänyt. Palkka oli hyvä, mutta rahat menivät nopeasti. Elämä ei ollut enää merkityksellistä, hän muistelee.

Hänen mukaansa onni tulee isommista asioista kuin työnteosta ja terveys on todella iso asia.

Junalla Intiaan ja joogaopettajaksi

2016 kesällä tuli stoppi. Hän jätti työuransa, pakkasi reppunsa ja matkusti junalla Intiaan, jossa opiskeli joogaopettajaksi.

Matkaseuranaan hänellä oli silloinen ja nykyinen tyttöystävä Sanni Parkkinen, joka oli tehnyt vastaavan ratkaisun paria vuotta aikaisemmin.

— Olin valmistunut kauppatieteen maisteriksi ja olin varsinainen ylisuorittaja. Menin jatkamaan oikeustieteelliseen, koska ajattelin, että opiskelu se minut pelastaa, Sanni sanoo hymyillen.

Nykyisin hän on joogaopettaja ja hyvinvointiyrittäjä.

— Jooga näyttää suunnan onneen ja onnellisuuteen, Henkka sanoo.

Puolentoista vuoden aikana kaksikko reissasi Intiassa ja Yhdysvalloissa ja se muutti kaiken. IT-tyyppi jäi ja syntyi kokonaan uusi Henri Parviainen.

— Hyvää teki, että katosin kartalta. Palasin vahvempana, eivätkä vanhat ympyrät enää houkutelleet.

Soila Puurtinen

Ex-kilpauimari viihtyy kylmemmässäkin vedessä.

Salaatin vastustajasta vegaaniksi

Alkoholin mies jätti kokonaan.

— Sosiaalinen elämä oli ollut kaikki kaikessa ja alkoholia kului. Oli satoja kavereita, kun nyt ystäviä on muutamia, ehkä kymmeniä. Osa jäi matkan varrelle, osa pysyi.

Ruokavalionsa hän remontoi aivan uuteen uskoon.

— Olin mies, joka ei koskaan tilannut vihanneksia ruoka-annokseen. Kebab-ravintolassa, jonka vakioasiakas olin, mukanani tulleille kavereillekaan ei enää tuotu salaattia. Nykyisin olen vegaani.

Kun muutos oli tapahtunut, pääsi Henkka nopeasti hyvään kuntoon. Kahdessa vuodessa hän pudotti painonsa 75 kiloon.

— Vaalin sitä nyt huolella. Olen tarkka siitä mitä syön ja miten liikun.

Hän on iloinen siitä, että pystyy jälleen liikkumaan ja jopa kilpailemaan. Vauhtivuosina esimerkiksi vaeltamaan lähteminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Kunto ei olisi riittänyt.

— Olen nyt oppinut hiihtämään ja olen siitä aivan innoissani.

Iloisempi ja onnellisempi mies

Henri Parviainen ei halua saarnata elämänmuutoksestaan tai joogan hyvistä vaikutuksista kenellekään. Kertoo kyllä, jos joku on kiinnostunut.

— Minun on helppo jakaa kokemuksia, kun olen muutoksen tehnyt. Kaikki minut tuntevat huomaavat mitä on tapahtunut. Olen nyt iloisempi ja onnellisempi.

Hän sanoo puntaroineensa elämäntaparemontin tekemistä monta kertaa krapula-aamuina.

— Alku oli vaikeaa ja ensimmäiset askeleet piti ottaa väkisin. Päivittäiset rutiinit auttoivat siinä. Vaikka aina ei huvittanut jotain tehdä, niin joka kerta tuli hyvä mieli kun lähti liikkeelle. Onko kukaan koskaan tullut metsästä huonotuulisena pois?

Tällä hetkellä mies on uppoutunut ravitsemustieteisiin ja hyvinvointiin kokonaisuudessaan.

— Tulevaisuudessa näen itseni hyvinvointiyrittäjänä ja siinä joogalla on iso rooli.

Joogaretriittejä Saimaan saaristossa

Pariskunta asuu Henrin vanhempien kesämökillä Ritosaaren takana upeissa maisemissa. Mökki on valmistunut Henrin syntymävuotena.

Päiväohjelmaan kuuluu muun muassa puolestatoista kahteen tuntiin kestävät joogaharjoitukset ja avantouinti.

— Avantouinti on mielen hallintaa ja se myös huoltaa kehoa monella tavalla.

Viime kesänä Sannin yritys Manaste järjesti mökillä kolme joogaretriittiä ja ensi kesällekin on sovittu jo neljästä. Tontille on rakennettu jooga-katos.

— Ne ovat täyden palvelun paketteja. Osanottajat ovat koko ajan täällä täyshoidossa, Sanni sanoo.

Vaikka kilpailu ei periaatteessa kuulu joogien arkeen, oli ex-uimarin kilpailuvietti sen verran kova, että hän osallistui Ähtärissä talviuinnin SM-kisoihin ja voitti kaksi lähtöä 30—39-vuotiaiden sarjassa.

— Tiesin, että treenitaustallani tulen pärjäämään niissä kisoissa.

Hän oli ilahtunut siitä, että avannossa ei kilpailtu tosissaan.

— Yhteisö oli aivan huippu ja uimarit kisailivat hyvässä hengessä.

Sen verran polte kilpailemiseen jäi, että Henkka aikoo vielä kilpailla ikämiesten SM-uinneissa.

Soila Puurtinen

HIFK-pipo on kulkenut Henri Parviaisen matkassa maailman eri kolkissa.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset