Rautjärveläinen Emmi Hyrkäs ampuu olympiapaikkaa Tokioon ja rauhoittuu metsässä kävelemällä — "Maastossa liikkuminen kehittää vähän fyysistä kuntoakin, mutta erityisesti se auttaa mieleen"

Maajoukkueampuja Emmi Hyrkkäältä kisa vaatii hyvää hermojen hallintaa ja keskittymiskykyä, mutta se voi olla myös fyysistä piinaa: varsinkin pienoiskiväärillä ampuma-asento pitää pystyä säilyttämään pitkään.

Kalle Sipiläinen

Emmi Hyrkäs ampuu ensi viikolla maailmancupin kisassa Brasilian Rio de 
Janeirossa. — Ei meinaa kääntyä pää siihen suuntaan, koska monet aiemmat
 kisat ovat olleet idässä, hän hymyilee.
Emmi Hyrkäs ampuu ensi viikolla maailmancupin kisassa Brasilian Rio de Janeirossa. — Ei meinaa kääntyä pää siihen suuntaan, koska monet aiemmat kisat ovat olleet idässä, hän hymyilee.

Emmi Hyrkäs, 23, nostaa pienoiskiväärin aselaukusta ja pyöräyttää etutähtäimen paikoilleen Simpeleen ampumaradalla.

Simpeleen Hahlon maajoukkueampujalla molemmat aseet, pienoiskivääri- ja ilmakivääri, ovat aika tasavahvoja, mutta ilmakivääri on aseista hänelle mieluisampi.

— Tykkään ampua pienoiskiväärilläkin, mutta se on aika erilaista. Voiko sanoa kivuliastakin tai ainakin se voi olla vähän epämiellyttävää silloin tällöin, Hyrkäs kertoo.

Tämä ei johdu ruutiaseen rekyylistä, vaan pienoiskiväärikilpailujen pidemmästä kestoa, mikä vaatii hyvää asentokestävyyttä.

Pienoiskiväärin asentokilpailussa ammutaan polvelta, makuulta ja pystystä 40 laukausta kustakin, yhteensä 120 laukausta. Kisa kestää kaksi tuntia ja 45 minuuttia.

Ilmakiväärin henkilökohtaisessa kisassa ammutaan 60 laukausta pystystä. Parikilpailussa kilpailumalli on vaihdellut, koska siihen on pyritty löytämään paras kilpailumuoto Tokion olympialaisiin.

Viime aikoina parikisassa on ammuttu 20—40 laukausta.

Tulin siihen tulokseen, että on aika rankkaa olla pelkästään täysipainoinen urheilija, koska päivissä ei ole tuolloin paljon muuta sisältöä. — Emmi Hyrkäs

Ensi vuoden olympialaiset siintävät Hyrkkään mielessä. Ensi viikolla hän tavoittelee Suomelle olympialaisten maapaikkaa Rio de Janeirossa Brasiliassa ammuttavassa maailmancupin kilpailussa.

Seuraavan kerran maapaikkoja jaetaan syyskuun puolivälissä Italian Bolognassa käytävässä ruutiaseiden EM-kisoissa, jonne Hyrkäs on myös valittu edustamaan Suomea.

— Ilmakivääristä sen haluaisin, mutta piekkarilla voi olla oikeasti paremmat mahdollisuudet, koska pienoiskiväärissä taso vaihtelee helpommin jo kelinkin takia. Ilmakivääri on todella haastava ja tasainen laji.

Finaalipaikka lähellä

Lähimpänä tavoitteen toteutuminen on tähän mennessä ollut helmikuussa Intian Delhissä ammutussa maailmancupin kisassa, jossa Hyrkäs jäi finaalipaikasta pisteen päähän.

Olympiapaikat menevät kahdelle parhaalle sellaisten maiden ampujille, joilla maapaikkaa olympialaisiin ei vielä ole.

Jaossa olevien maapaikkojen vuoksi olympiavuotta edeltävällä kaudella maailmancupin kisat ovat poikkeuksetta erittäin kovatasoisia, kuten monessa muussakin lajissa.

Juniorivuosinaan Hyrkäs voitti joukkuekisassa EM-pronssia, mutta aikuisten puolella mitalisijoja kansainväliseltä tasolta hänellä ei toistaiseksi ole. Parhaimmiksi kisoikseen rautjärveläinen nimeää ne, joissa on ”tullut ammuttua edes suht´ sinne päin”.

— Delhissä olimme Lepän Aleksin kanssa ilmakiväärin maailmancupin parikisassa kuudensia ja karsiuduimme viiden parin finaalista äärimmäisen niukasti.

Viime vuonna tuli myös muutama hyvä suoritus.

— Korean maailmancupissa olin pienoiskiväärin asentokisassa 13:s ja ilmakiväärin EM-kisoissa 11:s. Opiskelijoiden MM-kisoissa sijoitukset olivat ilmakiväärissä kuudes ja pienoiskiväärissä yhdeksäs.

Kivääriampuja Hyrkkäästä tuli verenperintönä. Ensimmäisen kerran hän meni radalle ampumakoulua vetäneen vaarinsa kanssa. Kisoja hän alkoi kiertää muutaman vuoden vanhemman veljensä kanssa.

Suomen maajoukkueeseen rautjärveläinen on kuulunut neljä vuotta, joista ensimmäinen meni junioreissa.

Ampuma-urheilua hän kuvaa pääkoppalajiksi, jossa oman kehityksen näkee suoraan tuloksista.

— Aika hyvät hermot tämä vaatii, koska ammunta on pitkäjänteistä työtä. Hyvä keskittymiskyky on tietenkin plussaa. Ammunta ei ehkä ole fyysisesti niin vaativaa kuin jokin muu laji, mutta kestävyyttä ja lihaskuntoa pitää olla sen verran, että jaksaa pitää asetta tunnin paikallaan.

Mikkeliläinen Matti Hahl on valmentanut Hyrkästä jo monen vuoden ajan, mutta lajivalmentajan lisäksi ampuja on kokenut tarvitsevansa myös henkistä valmennusta.

Hyrkkään psyykkisenä valmentajana on lappeenrantalainen Risto Pietiläinen.

Henkinen vahvuus korostuu

Ihannesuorituksessa ensimmäinen laukaus menee napakymppiin ja loput laukaukset samasta reiästä sisään.

Välillä käy niin, että yksittäinen laukaus lipsahtaa enemmän tai vähemmän vinoon. Virheen nollaamiseen suorituksen aikana kunkin ampujan pitää löytää omat keinonsa.

— Jotkut tekevät mielikuva- tai hengitysharjoituksia, itse saatan esimerkiksi mennä juttelemaan valmentajan kanssa. Pitää vain löytää oma paras keinonsa. Jos selvästi itse huomaa, mistä se johtui, sen saan käsiteltyä itsekin. Ei välttämättä tarvitse lähteä pois viivalta.

Kilpailussa on aikaraja, jonka sisällä tulos pitää ampua. Toinen kilpailija ampuu koko ajan, toinen saattaa käydä välillä juttelemassa valmentajansa kanssa tai pitää muuten taukoa.

Jotkut ampujat joutuvat syömään kesken kilpailun, jotta verensokeri ei laskisi liian alas. Kiväärilajeissa syömään voi joutua varsinkin pitkäkestoisessa pienoiskiväärikilpailussa.

Asennoista vaativin, pystyammunta, on siinä vuorossa kaikista viimeisenä ammuntana.

Kalle Sipiläinen

Kilpailijaa tukeva ampuma-asu ei saa olla läpeensä jäykkä haarniska, vaan polvien pitää taipua kävellessä. ”Ankkakävelystä” omalle ampumapaikalle voi saada kilpailussa varoituksen.
Kilpailijaa tukeva ampuma-asu ei saa olla läpeensä jäykkä haarniska, vaan polvien pitää taipua kävellessä. ”Ankkakävelystä” omalle ampumapaikalle voi saada kilpailussa varoituksen.

Tradenomiksi Lappeenrannassa

Emmi Hyrkäs ehti keskittyä ammuntaan parin vuoden ajan päätoimisesti. Aiemmin hän opiskeli Turun yliopistossa tietojenkäsittelyä, mutta ei lopulta kokenut sitä täysin omaksi jutukseen.

Äskettäin hän ryhtyi opiskelemaan tradenomiksi Saimaan ammattikorkeakoulussa ja on muuttanut Lappeenrantaan, mutta suorittaa opintojaan osittain verkko-opintoina maailmalta.

Sitä kautta hän pystyy jatkamaan harjoittelua ja kilpailemista kuten ennenkin.

— Tulin siihen tulokseen, että on aika rankkaa olla pelkästään täysipainoinen urheilija, koska päivissä ei ole tuolloin paljon muuta sisältöä. Kokeillaan opiskelua, jos se toisi vähän muuta virikettä elämään, etteivät ajatukset olisi liikaa kiinni ammunnassa koko ajan.

Ammunnasta Hyrkäs pitää kuukauden mittaisen tauon loppusyksystä ja tekee enemmän fyysisiä harjoituksia, käy kuntosalilla ja lenkeillä.

— Normaalisti teen kovilla harjoituskausilla ja kisakaudella salitreeniä todella vähän, mutta kävelen metsässä aika paljon. Maastossa liikkuminen kehittää tasapainoa ja vähän fyysistä kuntoakin, mutta erityisesti se auttaa mieleen, se auttaa rauhoittumaan.

Talvilajikseen hän on löytänyt lumikenkäkävelyn.

— Olen etsinyt ne lajit, jotka itselle ovat kaikista mukavimpia. Tavallaan siis ihan normaalia liikuntaa, mutta haluan, etteivät fyysiset harjoitteet tuntuisi niin pakkopullalta, vaan ne olisivat samalla rentouttavia ja kehittäviä.

Ampujilla ulkoratakausi Suomessa päättyy syyskuussa tai viimeistään lokakuussa. Ampujanpuku ei ole kylmällä ilmalla mikään lämpimin asuste, vaan jäykkä asu pikemminkin kovettuu ja kylmettyy.

Kuumassa kelissä asun sisällä on puolestaan tukalan kuuma, mistä hikisimmät muistot Hyrkkäällä ovat vuoden takaa Serbiasta, jossa ulkolämpötila oli 34—35 astetta ja sisällä vielä enemmän.

— Ilmakiväärirata oli yläkerrassa, jossa sisällä oli varmaan 40 astetta eikä ilmastointia ollut.

Kalle Sipiläinen

Normaalisti maailmancupissa ammutaan neljä kilpailua, mutta Emmi Hyrkäs jättää Brasiliassa ilmakiväärin parikisan väliin, koska siinä ei ammuta olympiapaikasta ja ruutiaseiden EM-kisat odottavat jo syyskuun puolivälissä.
Normaalisti maailmancupissa ammutaan neljä kilpailua, mutta Emmi Hyrkäs jättää Brasiliassa ilmakiväärin parikisan väliin, koska siinä ei ammuta olympiapaikasta ja ruutiaseiden EM-kisat odottavat jo syyskuun puolivälissä.

Luetuimmat