Kolumni: Ei tärpännyt IPV:llä tälläkään kertaa, punapaitojen edellinen pudotuspelipaikka perinteisen yhdeksän vuoroparin aikakaudelta

Kalle Sipiläinen verkkokolumnikuva 2018
Kalle Sipiläinen verkkokolumnikuva 2018

Imatran Pallo-Veikkojen viimeisimmästä esiintymisestä Superpesiksen pudotuspeleissä on kulunut hyvin pitkä tovi.

Edellisen kerran punapaidat nähtiin loppuhuipennuksessa kaudella 1993, jolloin moni nykyisen joukkueen pelaajista ei ollut vielä edes syntynyt. Samalta syksyltä on myös perinteisen pääsarjaseuran viimeisin SM-mitali, hopeinen.

Vuoteen liittyy historian siipien havinaa siinäkin mielessä, että se oli viimeinen kausi, jolloin pesäpalloa pelattiin perinteisellä yhdeksän vuoroparin järjestelmällä ennen jaksopeliin siirtymistä.

IPV palasi kymmenen vuoden harharetkeltä takaisin Superpesikseen kaudeksi 2017. Ensimmäinen kausi meni vielä pääsarjan tavoille opettelussa, vaikka viimeisestä pudotuspelisijasta IPV jäi lopulta vain kahden pisteen päähän.

Edellisen kerran punapaidat nähtiin loppuhuipennuksessa kaudella 1993, jolloin moni nykyisen joukkueen pelaajista ei ollut vielä edes syntynyt.

Viime kaudelta odotettiin jo enemmän, mutta ei tärpännyt silläkään kertaa ja pelinjohtaja Petri Tuuva vaihtui Jyrki Valleen. Sijoitusta se ei kohentanut, vaan tämäkin kausi meni lopulta edellisten jatkoksi.

Runkosarjan päätöskierroksen tapahtumille on turha laittaa liikaa painoarvoa, sillä kesän aikana kaikilla oli 30 kierrosta aikaa kerätä riittävästi sarjapisteitä itselleen.

IPV:n kompastuskiveksi nousi ulkopeli, joka vuoti milloin mistäkin saumasta. Ehkä muutokset ja pelaajien kasvanut vastuu tietyillä pelipaikoilla olivat vain yksinkertaisesti liian suuria, vaikka hyviäkin kasvutarinoita kauden kuluessa nähtiin.

Sisäpelissä kärki rullasi yllättävänkin hyvin, mutta kotiutustilanteissa ongelmia aiheutti jokeritykki Jere Dahlströmin on/off-pohjainen lyöntivire. Toki juoksujakin syntyi, mutta aivan liikaa tuli myös ohipelejä, joissa ikääntyvän lyöjäkuninkaan tykitykset jäivät tussuiksi kohti polttolinjaa.

Symbolisesti pudotuspelipaikka olisi ollut IPV:lle merkittävä virstanpylväs, vaikka mitalipeleihin Vimpelin Vedon mankelista ei olisikaan ollut mitään asiaa. Yksi askel eteenpäin olisi jälleen otettu.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja.

Luetuimmat

Kommentoidut