”Tässä pärjää, kun yläpäässä ei ole kaikki kunnossa”, sanoo Paavo Immonen, joka hiihti 1800 km vaelluksen ensimmäisen kerran yksin — Nyt Ruokolahdella pysähtyneellä vaelluksella on hiihtäjiä kahdeksasta maasta

Yhdeksännen kerran järjestetty Hiihtäen halki Suomen -hiihtovaellus on 1800 kilometriä pitkä.

Hiihtäen halki Suomen

Päivätaipaleet vaihtelevat ja ovat keskiarvoltaan noin 57 kilometriä.
Päivätaipaleet vaihtelevat ja ovat keskiarvoltaan noin 57 kilometriä.

Sulkavalainen Paavo Immonen haaveili Suomen halki hiihtämisestä kauan.

— Pikkupennusta lähtien ajattelin, että kun pääsisi joskus hiihtämään Suomen piästä piähän. Omille penskoille siitä haastelin ja sitten kun täytin 50, niin ne sanoivat, että pitäisikö mennä jo, Immonen kertoo.

Ja niin Immonen hiihti. Vuosi oli 1998.

Kun reissu onnistui, alkoivat muutkin haluta mukaan. Niinpä Immonen alkoi organisoimaan hiihtovaelluksia isommille porukoille. Sana kiiri ja nyt käynnissä oleva hiihtovaellus on yhdeksäs. Alusta loppuun asti hiihtää 23 osallistujaa, kahdeksasta eri maasta. Lisää tulee mukaan matkan varrelta.

Hiihtokilometrejä tulee yhteensä 1800 ja matkapäiviä on 34. Päivässä hiihdetään 40—80 kilometriä. Määrästä ei kuitenkaan voi päätellä sitä, onko tiedossa rankka vai helppo päivä. Esimerkiksi tiistaina matka taittui Joutsenosta Ruokolahdelle, mutta etappi on haastava.

— Kelit yllättivät ja kaikki on mennyt hirmu hyvin. Tänäänkin on ollut kaikki hyvää, myös vastatuuli, Immonen kertoo pilke silmäkulmassa.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön retkikunta yöpyi Ruokolahdella Jaakimaan opistolla.

Silva Laakso

Diana Finkel, Paavo Immonen, Jeff Loss, Tor Erik Berbu ja Martti Hynninen.

Sisua ja sopivasti hulluutta

Mitä Suomen halki hiihtäminen vaatii?

— Tässä pärjää, kun yläpäässä ei ole kaikki kunnossa. Hyvä peruskunto pitää olla, mutta mikään urheilija ei tarvitse olla. Ja luonteen pitää olla sellainen, ettei hermostu eikä luovuta ja viihtyy luonnossa, Immonen tietää.

Peruskunnon lisäksi kunnossa on oltava ravinto, nesteytys ja lepo. Jos niitä laiminlyö, alkaa hymy hyytyä jossain vaiheessa matkaa. Hiihtäjien ikähaitari vaihtelee. Nuorin on ollut 27, vanhin yli 80. Ikähaitari ei tosin ole ihan tarkka.

— Täällä eivät merkkaa ikä, eivätkä tittelit, kertoo huoltojoukkoon kuuluva rantasalmelainen Martti Hynninen.

Tällä kertaa mukana ovat myös yhdysvaltaiset Diana Finkel ja Jeff Loss sekä norjalainen Tor Erik Berbu. Loss sanoo heti, että reissussa pärjää sisulla. Siis sillä kuuluisalla suomalaisella. Retkikunnan johtaja Immonen puhuu savoa sekä suomalaisille että kansainvälisille vahvistuksille. Joskus ollaan vähän pihalla, Finkel nauraa.

— Mutta silloinkin tiedetään, että pitää vain hiihtää, Finkel jatkaa.

Kukaan ei jää ladulle

Vaikka reissussa on mukavaa, on se myös rankkaa. Noin viikon tienoilla alkaa meno vakavoitua, sillä vaikka kunto olisi hyvä, on harva tottunut hiihtämään joka päivä yhtä pitkiä matkoja. Jos joku loukkaantuu tai uupuu täysin, on silloin mahdollista hypätä huoltoauton kyytiin. Ketään ei jätetä ladulle, Immonen ja Hynninen lupaavat. Ja yleensä mieliala nousee synkän ajan jälkeen nopeasti.

Joinain päivinä voi tuntua, että nyt riittää, mutta silloin lepo yleensä auttaa ja aamulla on taas eri mieli, Loss kertoo.

Immonen muistaa yhden kerran, kun yksi matkassa ollut hiihtäjä meinasi hyytyä ladulle, kun kilometrejä oli jäljellä vielä 15. Miehen oma vesipullo oli tyhjä, eikä evästäkään ollut jäljellä.

— Annoin hänelle omasta termospullosta mustikkamehua, jossa oli hunajaa. Hän joi varmaan litran ja viiden minuutin jälkeen hiihto taas maistui, Immonen kertoo.

Silva Laakso

Huoltoauto kulkee hiihtäjien matkassa. 

Syö, hiihdä, nuku, toista

Jeff Loss kehuu järjestelyitä ja sanoo, että kaikki toimii niin hyvin, että siksi ihmiset haluavat tulla takaisin. Yhdysvaltalainen on itse osallistunut usealle hiihtovaellukselle.

— On kiva olla Suomessa ja porukassa. Jokaiselle päivälle on iso tavoite. Ryhmä on ollut hyvin vastaanottavainen ja kaikki ovat olleet tervetulleita, Loss kertoo.

Finkel ihastelee Suomessa luonnon kauneutta ja Berbu sanoo, että kun porukka tulee kuukaudessa hyvin tutuksi. On myös hienoa tutustua ihmisiin monesta eri maasta.

Keskiviikkona matka jatkuu Simpeleelle ja kuukauden kuluttua ollaan jäämeren rannalla. Perille päästyä rohkeimmat uivat meressä.

— Tässä välissä syödään, hiihdetään, saunotaan, syödään ja levätään. Ja sitten toistetaan se sama joka päivä, Loss kuvailee urakkaa.

Hiihtovaelluksen etenemistä voi seurata täällä

Silva Laakso

Paavo Immonen on Sulkavalla sen verran tunnettu henkilö. että hiihtovaellukselle osallistunut ranskalainen sai korttinsa perille melko vähäisillä tunnistetiedoilla. 

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut