Jere Dahlström ja Juha Korhonen iskivät Tallinnassa tykkilyöjien kisaa — Korhonen vei voiton ja Tahko IPV:ltä pisteet

Lauri Heino

IPV:n Juuso Lattu (vas) onnittelee juoksun tuonutta Konsta Hyötyläistä. Lattu itse ehti kotipesään kaksi kertaa juoksun arvoisesti.
IPV:n Juuso Lattu (vas) onnittelee juoksun tuonutta Konsta Hyötyläistä. Lattu itse ehti kotipesään kaksi kertaa juoksun arvoisesti.

IPV oli Tallinnan ottelun järjestäjä, mutta kentällä Hyvinkään Tahko oli isäntä. Hyvinkääläiset veivät pisteet miesten Superpesiksen ottelusta 2—0 (5—2, 3—2).

Ottelu oli kahden lyöntitykin, IPV:n Jere Dahlströmin ja Hyvinkään Juha Korhosen kilpa. Dahlström iski kolme kertaa miehen kotiin, Korhosen saldo oli neljä lyötyä.

Yksilöiden kesken on isoja eroja. Moni pelaaja on ihan erilainen kentällä kuin kentän ulkopuolella. — Jouni Ojala

Toisella jaksolla IPV nousi avausvuorossa johtoon Dahlströmin ja Sami Partasen lyömillä juoksuilla, mutta Tahko kiri taas rinnalle ja ohi toisessa vuoroparissa. Imatralaisten juoksujen tehtailu ei enää loppuvuoroissa onnistunut ja jakso karkasi niukasti yhdellä juoksulla käsistä.

Vähän jäätiin

Fuengirolan-reissujen jälkeen IPV vei tällä kertaa kansainvälisen pelinsä Tallinnaan, mutta aivan Aurinkorannikon kaltaista menestystä siitä ei tullut. Yleisömääräksi ilmoitettiin 746. IPV:n urheilutoimenjohtaja Jani Valkeapää sanoi ennen ottelua perjantaina, että tuhat katsojaa olisi hyvä tulos.

Alkuperäisestä pelipaikasta (Sportland Areenasta) jouduttiin luopumaan, koska lauantaina sen naapurissa pelattiin Viron jalkapallomaajoukkueen EM-karsintaottelu, eikä samalla stadionalueella saa UEFAn mukaan olla toista tapahtumaa. Ottelu siirrettiin Hiiu Stadionille, joka on jalkapalloseura Nõmme Kaljun kotiareena.

Sekä IPV että Tahko lähtivät heti pelin jälkeen iltalautalla Helsinkiin, missä imatralaiset yöpyvät ennen joukkueiden uutta kohtaamista sunnuntaina Hyvinkäällä.

Lauri Heino

Miitri Pesonen juhlii, kun Hyvinkään Teemu Rouhiainen palaa.

Entiset tähdet

Suomen kansallispeli palasi lauantaina Viroon 25 vuoden tauon jälkeen. Pelipäivä alkoi lauantaina maaottelulla Viro—Suomi, jonka Suomen entisistä tähdistä koottu ryhmä voitti 14—1.

Ottelussa päättyi myös päätuomari Jouni Ojalan 27 kautta kestänyt ura pesäpallon pääsarjatuomarina. Ilmajoella varttunut Ojala, 50, on todistanut, että omassa ykköslajissa voi toimia yhtä intohimoisesti kuin nuorempanakin, vaikka työ ja perhe ovat pääkaupunkiseudulla.

— Lajin harrastus on juurtunut syvälle. En ole tullut ajatelleeksikaan, että heittäisin hukkaan työtä, jota olen tehnyt, Ojala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Ojala nousi porras portaalta, ja A-tason tuomari hänestä tuli 1992. Debyytti osui Vaasan Mailan ja Riihimäen Pallonlyöjien otteluun. Vaasa ja Riihimäki poistuivat pääsarjakartalta jo aikoja sitten, mutta Ojala kehittyi vuosien kuluessa arvostetuksi tuomariksi.

— Parhaita hetkiä ovat olleet tuomaritehtävät syksyn loppuotteluissa. Finaalit ovat tulleet palkinnoksi onnistuneista kausista.

Ojala, perkele!

Ojala on tuominnut naisten Superpesiksen loppuotteluissa seitsemän kertaa ja miesten loppuotteluissa kuudesti. Miesten Itä—Länsi-otteluissa hän on ollut pelituomarina kahdesti. Naisten arvo-ottelussa Ojala on tuominnut kerran.

Vuoden tuomari vuosimallia 1995 myöntää rehellisesti, että vaikeitakin hetkiä on tullut matkan varrella.

— Hyvinkää pelasi Kiteetä vastaan ensimmäisessä välierässä vuonna 1997. Tuli tiukka pesäkilpa, jota ratkottiin pitkään. Tapaus nousi Urheiluruudun pääaiheisiin, ja insertissä kuului, kun joku pelaajista huusi "Ojala perkele!" Sama kommentti meni myös kevennykseksi Iltalypsyyn.

Tunteille annetaan sijaa, mutta onko kielenkäyttö vieläkin rajua?

— Peli on nopeutunut ja ammattimaistunut. Kaikkien vaatimustaso on myös noussut. Yksilöiden kesken on isoja eroja. Moni pelaaja on ihan erilainen kentällä kuin kentän ulkopuolella.

Luetuimmat