Silmän ja käden tarkkaa yhteistyötä — Tainionkosken Tähden senioriporukka dominoi petankin piirisarjaa

Petankkiporukan harrastus vaikeutui, kun oma kenttä meni alta. Toiveissa olisi vakituinen pelipaikka, jonka avulla harrastajamäärätkin voitaisiin saada nousuun.

Taneli Toikka

Harri Vesala on juuri lähettänyt kuulan matkaan, harjoitusvastustaja Hannu Ilonen seuraa vierestä.
Harri Vesala on juuri lähettänyt kuulan matkaan, harjoitusvastustaja Hannu Ilonen seuraa vierestä.

Suomen petanque-liiton verkkosivujen mukaan suomalaisten varsinkin kesämökeillä suosima petankki on peli, jota pelataan käytännössä kaikkialla maailmassa. Nykymuotonsa peli on saanut vuonna 1910, mutta sen juuret löytyvät Egyptin esidynastiselta ajalta tuhansien vuosien takaa.

Lyhyestin sanottuna petankkia pelataan millä tahansa, vähintään kolme kertaa kaksitoista metriä kattavalla alustalla, mieluiten tasaisella hiekkakentällä. Pelin tavoite on heittää metallisia kuulia mahdollisimman lähelle ”snadia”, eli puista maalipalloa. Pisteitä saa kuulista, jotka jäävät kierroksen lopuksi lähemmäs snadia kuin vastustajan kuulat. Peli voitetaan 13 pisteellä.

Piirisarjassa kulkee

Suomen Työväen Urheiluliiton petankkijaosto järjestää petankin harrastajille niin piirisarjoja, mestaruuskisoja kuin talven hallikisojakin.

Lappeenrannan alueen piirisarjaa dominoivat Tainionkosken Tähden Seniorit Pauli Putto ja Harri Vesala. Kun neljä osakilpailua kuudesta on takana, keikkuvat herrat piirisarjan kärjessä.

Jotenkin on päästävä kilpailemaan. — Harri Vesala

— Viime vuonna jäimme kolmanneksi, ja silloin sanoin, että ensi kesänä voitetaan, Vesala sanoo.

Tainionkosken Tähdeltä löytyy myös toinen porukka sarjaan, kun Veteraanit-joukkueessa heittävät Reijo Ruhanen ja Harri Ilonen.

Kilpaurheilu viehättää entisiä urheilijoita

Tainionkosken tähden konkareille petankki on pitkäikäinen harrastus. Pauli Putto kertoo pelanneensa seurassa jo viitisentoista vuotta. Reijo Ruhanen muistelee liittyneensä rinkiin eläköidyttyään noin kymmenen vuotta sitten.

Mutta miksi lähteä kiertämään petankin piirisarjaa kotipihassa tai mökillä heittelyn sijaan? Vastaus on simppeli, halu kilpailla.

— Mekin olemme kaikki vanhoja urheilijoita, ja harrastuspohja on niin vahva, että jotenkin on päästävä kilpailemaan, kertoo Harri Vesala.

Eläkeläiset kaipaavat myös harrastuksia, että pysyvät liikkeellä, petankkiporukka tietää.

Pelkästään eläkeläisten laji kyseessä ei kuitenkaan ole.

— Piirisarjaa kiertää myös nuorempia pelaajia, alle 15-vuotiaitakin, kertoo Pauli Putto.

— Nuorisolla on paljon lajeja mitä harrastaa, ja kännyköiden räpläämiseen menee kamalasti aikaa. Tiedä sitten miten heitä saisi petankin pariin houkuteltua, miettii Vesala.

Taneli Toikka

Tainionkosken Tähden pelurit harjoittelevat tänä kesänä esimerkiksi Tainionkosken vanhan kansakoulun vieressä. Kuvassa Harri Vesala, Pauli Putto ja Reijo Ruhanen

Maltti on valttia

Petankissa pärjätäkseen tulee hallita kaksi ominaisuutta.

— Tärkeintä on silmän ja käden tarkka yhteistyö, jotta kuulan saa juuri haluamaansa paikkaan, kertoo Putto.

Toinen ominaisuus on rautaiset hermot. Rauhallisuus ja keskittyminen ovat tarkkuuslajissa erittäin tärkeitä.

— Tärkeää on, ettei pala piuha! Piirisarjasta löytyy muutama kuumakalle, joiden hermojen pettämistä pitää osata käyttää hyväkseen, paljastaa Vesala taktiikoistaan.

Heti perään Putto kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on herrasmieslaji, jossa vastustajan suoritusta ei sovi häiritä.

Huomionarvoinen asia on myös maaston lukeminen.

— Jos heittää edellisen kuulan tekemän kuopan väärään reunaan, menee heitto ihan pieleen, tietää Hannu Ilonen.

Taneli Toikka

Petankissa heitetään vajaan kilon painoisia kuulia mahdollisimman lähelle "snadia".

Kentän puuttuminen vaikeuttaa

Tainionkosken Tähden senioriosasto pelailee ja kiertää sarjaa pääasiassa nelistään. Aiemmin, kun vakituisena pelipaikkana toimi Imatrankosken urheilukenttä, pelaajiakin oli toista kymmentä.

Kyllähän petankkia heitellään mökeillä ja vaikka missä, mutta kilpailuporukoita ei oikein ole. — Reijo Ruhanen

Nykyään kenttä on liian kova pelaamiseen, eikä uutta pelipaikkaa ole kaupungilta saatu. Pelaamaan joutuu siellä sun täällä, missä milloinkin pystyy.

— Kentän saaminen olisi tärkeää, jotta voisimme houkutella enemmänkin pelaajia harrastuksen pariin ja järjestää enemmän omia pelejä, miettii Putto.

Harrastajamäärät ovat varmasti suuria, mutta kilpailemaan asti ei suurin osa lähde.

— Kyllähän petankkia heitellään mökeillä ja vaikka missä, mutta kilpailuporukoita ei oikein ole, toteaa Ruhanen.

Tällä kertaa petankkiporukka jatkaa harjoituksiaan Tainionkoskella vanhalla kansakoululla.

— Totuushan on kuitenkin se, että vain lahjattomat harjoittelevat, murjaisee Vesala.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Uusimmat uutiset