Suomi tarvitsee kasvua. Tarvitsemme lisää työtä, enemmän työllisiä ja mahdollisuuksia pidempiin työuriin. Tästä on vaikea olla eri mieltä. Mutta työurien pidentäminen ei saa tarkoittaa sitä, että eläkeikää siirretään yhä kauemmas. Irtisanomisten, leikkausten ja mittavan työttömyyden keskellä tulisi ensin keskittyä työllisyyden ja työkyvyn parantamiseen. Oleellinen kysymys on, pidennämmekö työuria niin, että ihmiset jaksavat ja haluavat tehdä töitä pidempään vai vain siirtämällä eläkeikää monien ulottumattomiin.
Työurien pidentämisessä katse tulee kääntää ennen kaikkea työkykyyn. Jos ihmisten halutaan työskentelevän pidempään, on heidät pidettävä työkykyisinä pidempään. Se tarkoittaa parempaa työterveyttä, toimivaa työkyvyn tukea, mahdollisuuksia muuttaa työnkuvaa työkyvyn muuttuessa, joustoja eri elämäntilanteissa sekä ennen kaikkea työelämää, jossa ihminen jaksaa ja pystyy tekemään työtä eläkeikään asti ilman, että keho pettää tai mieli palaa loppuun ennen sitä.
Siinä, missä ikääntyvien työntekijöiden osalta tulisi tukea työssä jaksamista ja mahdollistaa työajan lyhennyksiä, tulisi nuorille rakentaa luottamusta ja tukea työurien alkuun. Kelan tuore tutkimus kertoo pysäyttävää viestiä suomalaisesta yhteiskunnasta. Vuonna 1997 syntyneistä naisista 33,9 prosenttia oli saanut 28 vuoden ikään mennessä mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutuspsykoterapiaa. Miehistä vastaava osuus oli 15,3 prosenttia.
Jos 28-vuotias putoaa työelämästä työkyvyttömyyden vuoksi, on varsin älytöntä keskustella samaan aikaan eläkeiän nostosta. Tai jos riittävän toimeentulon joutuu hankkimaan kolmesta eri työsuhteesta, ei luottamusta lisää maaliviivan piirtäminen entistä kauemmas.
Kasvu ei synny siitä, että työurat paperilla pitenevät. Kasvua syntyy siitä, että mahdollisimman moni suomalainen oikeasti pääsee töihin, pysyy työelämässä ja pystyy tekemään työtä terveenä ja motivoituneena.
Nuorten kannalta kaikkein tärkeintä olisi nyt rakentaa luottamusta tulevaisuuteen. Heidän on voitava ajatella, että kun opiskelen, teen töitä ja kannan vastuuni, myös yhteiskunta kantaa vastuunsa minusta.
Työuria voidaan pidentää kahdella tavalla: siirtämällä maaliviivaa tai tekemällä matkasta sellainen, että ihmiset jaksavat pidemmälle. Itse valitsisin jälkimmäisen.
Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeintä ei ole, minkä ikäisinä suomalaiset eläköityvät. Tärkeintä on, kuinka moni ylipäätään pääsee työnsyrjään kiinni ja selviää työkykyisenä työuransa ajan.
Kirjoittaja on lappeenrantalainen kansanedustajaehdokas (sd.).